Kahden tonnin perheauto, kolmen tonnin perhepyörä

Teksti: | Julkaistu 27.6.2013

auto
pyörä

Meillä on nyt auto. Perheauto. Iso farmari.

Koska meillä on myös kaksi lasta, perheauton omistamisessa ei pitäisi olla mitään kummallista. Nelihenkisillä perheillä nyt tapaa olla auto. Koska se on niin kätevää.

Meidän autolle kohotellaan kuitenkin vähän kulmia. ”Huijari”,  tuttava nauroi. ”Ensin sinut valitaan vuoden pyöräilijäksi, ja seuraavalla viikolla hankit auton.”

Oli siinä välissä kaksi viikkoa. Ja hankin myös yhden pyörän pari viikkoa myöhemmin. Mutta silti. Töissäkin naljailivat.

Ostin auton isältäni. Hinnaksi sovittiin kaksi tuhatta euroa. Sen siitä olisi saanut vaihdossa uuteen. En maksanut autosta, vaan ajatus oli, että käytän sitä kesän, myyn pois ja tilitän rahat maksuna autosta. Tavoite olisi tuo kaksi tuhatta euroa.

Se on minusta melko vähän rahaa autosta. Automainoksissa autot maksavat vähintään kymmenen kertaa enemmän.

Ostimme keväällä myös uuden perhepyörän. Se maksoi yli kolme tuhatta euroa. Osan summasta maksoin kuitenkin vaihtokaupalla: kauppias sai mainostilaa blogiin, minä alennusta pyörästä. Mutta silti. Meillä on kolmen tuhannen euron perhepyörä ja kahden tuhannen euron perheauto. Pyörä on vuosimallia 2013, auto vuodelta 1999.

Pyörällä on ajettu nyt vähän yli 500 kilometriä, lähinnä kauppa- ja asiointireissuja. Auto meillä on retkeilyä varten. Kävimme sillä tapaamassa metsään muuttaneita kavereita, koska metsä on niin kaukana, että sinne pääsee vain autolla. Samalla reissulla tapasimme myös järven rantaan muuttaneen veljen ja pellon reunaan muuttaneet ystävät. Matkaa tuli yhteensä melkein tuhat kilometriä. Pitkä retki.

En ole omistanut autoa tällä vuosituhannella. Olen aina vuokrannut auton, kun se on ollut tarpeen. Vuodessa autovuokriin on mennyt noin 1500 euroa.

Automme on niin vanha, että otin siihen vain liikennevakuutuksen. Se maksoi noin 700 euroa vuosi. Koska emme juuri autoile talvella, riittää, että auto olisi vakuutettuna puolet vuodesta. Se maksaisi vain 350 euroa.

Ehkä meidän kannattaisi pitää auto.

Annoin meidän perhepyörän täksi viikoksi lainaan Project Maman Katjalle. Ajattelin, ettei sitä tarvita koko ajan, koska nyt meillä on auto, jolla voi hoitaa isommat kuljetukset.

Koko viikon oli vähän orpo olo. Olisi tehnyt mieli lähteä parin kilometrin päässä olevaan leikkipuistoon pyörällä, mutta molemmat lapset eivät olisi mahtuneet yhden pyörän kyytiin. Uimarannallekin on kärryillä liian pitkä matka. Lopulta lähdimme uimarannalle autolla. Menimme mahdollisimman kaukana olevalle uimarannalle, että siinä olisi ollut enemmän järkeä. Aika järjettömältä se tuntui silti.

Tänään tulimme autolla isäni luo. Aina ennen olemme kulkeneet junalla. Se on mukavaa. Lapset leikkivät leikkivaunussa, vaimo käy ainakin kerran matkan aikana ravintolassa ostamassa kahvin (ja joskus pullan) ja minä surffailen netissä, jos lapset eivät vaadi satuja. Koska meillä on nyt auto, matkat kannattaa tehdä sillä. Vaimoni ei halunnut ajaa, koska satoi. Minä olisin halunnut surffata netissä, mutta en voinut, koska vaimo ei antanut surffata samalla kun ajoin autoa.

”Voidaanko me enää koskaan kulkea junalla?” Vaimo kysyi. ”Ei meidän kannata, koska meillä on nyt tämä auto”, minä sanoin.

”Myydään auto pois”, vaimo pyysi.

Meidän kolmen tonnin perhepyörämme on sähköavusteinen Workcycles Carbogike Long. Pyöristä voi lukea lisää Tavarafillariblogin Laatikkopyörän osto-oppaasta 2013.


Aihe(et): , , ,

Ilmoitus

Kommentit

11 vastausta postaukseen “Kahden tonnin perheauto, kolmen tonnin perhepyörä”

  1. Antti Korttinen

    Niin tuttua juttua: ensin tuli tonnin auto ja toisen lapsen myötä vähän parempi (lahjana vanhemmilta molemmat). Nykyinen auto on iso ja mukava; ennen mentiin junalla – molemmissa on puolensa.

    Vaimo on monesti pyytänyt myymään auton, koska meillä on pyöräkärry ja lastipyörä suunnitelmissa, mutta pojat ovat alkaneet harrastamaan ja isovanhemmat asuvat kaukana.

    Viime talvena jouduin lainaamaan autoa, joka mielestäni vain seisoo parkkipaikalla, vanhemmilleni. Nuo pari viikkoa olivat orpoja: en vienyt lapsia harrastuksiin, kun se olisi tuntunut pakkasessa niin hankalalta ja raskaalta (iso ylämäki, kiire päiväkodista jne.) Myös iso kauppareissu automarkettiin lastenvaateostoksineen siirtyi, kunnes auto palasi. En usko, että luovumme autosta, koska pian lapset ovat jo koulussa ja harrastukset vain lisääntyvät, samoin junalippujen hinnat nousevat. Auto on pientä luksusta, johon meillä juuri nyt on varaa.

    Mutta haluaisin myös sen laatikkopyörän sähköllä, jotta emme tarvitsisi koskaan (!) toista autoa. Auto on satunnainen kulkupeli (ajoa n. 1-2 kertaa viikko), mutta pyörillä (ja juosten) mennään päivittäin. Laatikkopyörä voisi mahdollistaa muuton kaupungin laidalle mukavalle omakoti/rivitaloalueella, jossa kaikilla muilla pihassa on 2 autoa, skoottereita ja mopoautoja. Asumme Jyväskylässä.

    Vastaa
  2. Antti Korttinen

    hups! Ipad sekosi pitkästä kommentistani. Tuon kauppa lauseen voi moderoida pois.

    Olisin vain halunnut sanoa, että noilla mukavilla omakotialueilla ei ole palveluita, koskeintaan yksi Siwa, ja siksi kaikilla on pihat täynnä autoja ja mopoja. Tuollaisella asuinalueella on kiva asua, mutta palvelut ovat kaukana, mikä vaikeuttaa ekoihmisen muuttoa.

    Vastaa
    • Teppo

      Näinpä. Me asutaan kerrostalossa, palveluiden äärellä. Pyörä on asiointipeli, auto retkeilytarvike. Omakotialueilla toisinpäin.

      Toivottavasti saatte hankittua sen sähköavusteisen laatikkopyörän. Se on nimittäin sellaista arkiluksusta että oksat pois. Sitä vaimo ei antaisi myydä pois.

      Vastaa
  3. Teppo

    Ja kiitos tämän blogin ensimmäisestä kommentista, Antti! Mukavaa kuulla, ettei ole ajatustensa kanssa yksin.
    Napsaisin ekasta kommentistasi kesken jääneen lauseen pois.

    Vastaa
  4. Pauli

    Jees, meilläkin on auto. Käyn sillä toisinaan myös töissä. Otan sen työmatkalle sen takia, että sen voi viedä samalla kausi- tai vikahuoltoon. Tämän kesän alle kymmenestä työajosta kaksi on suuntautunut korjaamolle. Ensimmäisellä kerralla merkkihuolto veloitti yli 1200€, ja nyt toisella kerralla vaivaiset 220€. Ja eilen moottorin merkkivalo vilkutteli taas. Taidan taas ajaa yhden työmatkan pyörän sijasta autolla. Se kun on niin edullista verrattuna pyöräilyyn tai julkiseen liikenteeseen. :/

    Vastaa
    • Teppo

      Ei ole halpaa tuo auton pito. On kallista. Ollaan jopa pohdittu, että olisiko halvempaa vuokrata autoa kuin pitää ilmaiseksi saatua. Jos olisi saatavilla vuosimallia 1999 olevia vuokra-autoja käypään hintaan, niin varmaan se niiden vuokraaminen olisi halvempaa kuin seisottaa tätä nykyistä.

      Mutta tän vanhan pito saattaa ollakin vuokraamista fiksumpaa. Etenkin, kun joku muu maksaa pysäköinnin ja voi seisottaa autoa ilmaiseksi kadun varressa.

      Sen sijaan Helsingin keskustaan meno autolla on kallista, kun siellä kukaan muu ei maksa meidän pysäköintiä. Sinne kannattaa mennä pyörällä, kun pyörällä ei tartte maksaa kuutta euroa tunti parkista. 🙂

      Vastaa
  5. Hilppa

    Me ollaan kahden auton ja yhden laatikkopyörän loukussa. Autoihin tulee niin hirveästi kilometrejä sekä pakollisen työmatka-ajon että vapaaehtoisen sukulaisilla vierailemisen ja kotimaanmatkailun takia, että todennäköisesti kalleimmat kilometrit tässä tilanteessa ajetaan laatikolla. Liikkumiseen käytetty absoluuttinen rahamäärä on silti hirveä 🙁 Onneksi verotuksessa saa helpotuksia, olen niin onnellinen 🙂 🙂 🙂

    Vastaa
    • Jere

      Ei ne laatikkofillarilla ajetut kilometrit vaan niiden laatu. 😀

      Vastaa
  6. Jere

    Ai kun taas närästää. Siis tuo peltilehmä jonka laidunkaveri lähti pihasta jo jokin aina sitten. Siis onneksi niitä on enää yksi.
    Ihan muutaman viikon sisään:
    Faija huomasi pari viikkoa sitten, että takaiskarit vuotaa öljyä…päälle 300€ korjaus ja ajan saisi vasta 13. päivä kun 10. päivä menee leima umpeen. Iskarit kaupasta 170€ ja omat näpit rasvaan. Onneksi olikin helppo vaihtaa.
    Sitten tietenkin unohdin sen katsastuksen. Huomenna olisi mennyt leima umpeen ja ei kun Tattarisuolle (ihan periaatteesta), koska siellä katsastaa auton lyhyellä varoitusajalla 50€ halvemmalla kuin Porvoossa (bensaan 8€). No Toyotalla kun meidän perhe liikkuu kun: ”Eihän näissä ole nyt yleensä mitään.” niin kuin katsastusmieskin tokaisi autoa hakiessa parkkipaikalta. Olihan siinä, jarrut jumittaa… Taitaa mennä taas kädet rasvaan. Ei kehtaa viedä huoltoon, mitäköhän taas laskuttasivat?

    Mutta hei saatiin kuukaus ajoaikaa yes!

    🙂 Niin ja laatikkopyörällä hakee muuten isommatkin varaosat kun auto on levällään pihassa.

    Vastaa
    • Teppo

      Katsastus! Apua! Milloinkohan tuo pitää katsastaa? Mistä sen saa selville?

      Vastaa
      • Jere

        Taitaa lukea rekisteriotteessa. 🙂 Vanhemmat autot katsastetaan joka vuosi ja päivä johon mennessä auto pitää katsastaa on käyttöönottopäivä.

        PS. Jarrusatula meni vaihtoon. Köyhdyin varaosasta 152€, asensin itse. Edellisen kerran kiireessä teetin toiselle puolelle ja silloin köyhdyin tuplasti tuon verran. Varaosa liikkui muten näppärästi Fr8 sivulaukussa 🙂 Huomenna Tattarisuolle siis.

        Vastaa

Jätä kommentti