Byrokratia söi Kantoliinaisän

Teksti: | Julkaistu 31.8.2013

Kuopus haukkasi suklaata, Kantoliinaisä kakkaa. Parempi näin päin.

Kuopus haukkasi suklaata, Kantoliinaisä kakkaa. Parempi näin päin.

Ensin anteeksipyyntö innokkaille blogin seuraajille. Blogi ei ole hetkeen päivittynyt, koska olen ollut perheen kanssa reissussa Virossa. @heidi kertoo siitä varmasti tuonnempana lisää omassa blogissaan, kunhan palataan kotiin. Sitä sopii odottaa innolla.

Minä puolestaan odotan innolla, onko Kela muistanut minua postilla reissun aikana.

Olen nähkääs isäkuukaudella, paitsi että tavallaan en ole. Tarina menee näin:

Minulle on ollut kaiken aikaa ihan selviö, että minähän pidän isäkuukauden. Sitä piti tosin lykätä vähän, kun oli erilaisia erikoistehtäviä töissä, mutta ilmoitin sekä työpaikan pomoille että Kelan byrokraateille pitäväni isäkuukauden elokuun alkupuolelta syyskuun puoliväliin.

Muistan, miten soitin helmi-maaliskuussa Kelaan ja kysyin, voiko näin tehdä. Kysyin, mihin mennessä isäkuukausi on pidettävä. Sain ihan mainiota puhelinpalvelua. Sitten menin Kelan verkkosivuille ja ilmoitin tarkat päivät, koska isäkuukauteni pidän.

Kun olin nyt sitten ollut isäkuukaudella kaksi viikkoa, aloin ihmetellä, ettei rahaa kuulu. Menin tsekkaamaan tilanteen Kelan verkkopalvelusta. Selvisi, että en ollut hakenut isäkuukautta, vain ilmoittanut siitä. Paperissa oli ihan oikeat päivämäärät, mutta väärässä paperissa.

No ei hätää, täyttelin sitten uuden hakemuksen. Onneksi on tilillä parin kuukauden hätävararahat, eli tällaisesta selviää – kunhan sitä pätäkkää jossain vaiheessa tulee.

Painoin lähetä – nappia. Kone ilmoitti, että isäkuukautta olisi pitänyt hakea kaksi kuukautta ennen isäkuukauden alkua. Että onko minulla jotain selityksiä, joiden perusteella tämä myöhästyminen voidaan antaa anteeksi? Vastaus tekstikenttään tuohon alle, kiitos.

Mitä tuossa nyt voi sitten sanoa? Pitääkö pokkuroida? Keksiä joku poliittisesti korrekti syy? Tehdä katumusharjoituksia? Väärentää lääkärintodistus? Miten tämä on näin hankalaa?

Kirjoitin, että luulin täyttäneeni kaikki tarpeelliset paperit, kun olin ilmoittanut, koska isäkuukauden pidän. Että tämä byrokratian kiemura, jossa ilmoituksen lisäksi pitää hakea, pääsi yllättämään.

Onkohan se tarpeeksi hyvä selitys? Jännittää. Odottaako matkalta kotiin palatessa nuhdekirje vai myöntävä päätös? Vai onko byrokratia jauhanut koko isäkuukauteni kadoksiin ja jättänyt vastaamatta? Ja jos Kelan mielestä en ole isäkuukaudella, suuttuuko töissä pomo, koska olen tahtomattani juksannut? Pitääkö mennä jo maanantaina töihin, jos päätöstä ei ole?

Miksevät nämä asiat voisi olla helppoja? Kaikki kaveritkin valittavat, että isäkuukausihakemuksia täyttäessä pelottaaa, että yksi ruksi on väärässä kohdassa ja kaikki menee peruuttamattomasti pilalle. Kävikö minulle nyt niin?

Ja onko tämä hankalaa tarkoituksella vai siksi, että osa porukasta astuisi ansaan ja Kela saisi hyvän verukkeen olla maksamatta?


Kommentoi (12)


Miksei näissä pyöräilytempauksissa ole mitään järkeä?

Teksti: | Julkaistu 19.8.2013

Ei jumalauta. Nyt keskustan puheenjohtaja Sipilä aikoo tempaista ajamalla pyörällä Oulusta Helsinkiin. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Näissä pyörätempauksissa ja -kampanjoissa ei yleensäkään ole mitään tolkkua. Ajatellaan nyt vaikka pyöräilynedistämisen nimissä vuodesta toiseen pyöritettävää kilometrikisaa. Sen voittaa joku setämiesten joukkue, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin ajaa erimuotoisia ympyröitä polkupyörällä päivät pitkät, päivästä toiseen. Ei mitään päätä eikä häntää.

Oulusta Helsinkiin pyöräilyyn menee noin 30 tuntia satulassa. Saman verran menee aikaa autoillessa Helsingistä Pariisiin.

Jokainen vähänkään järkevä ihminen menee Pariisiin lentokoneella. Oulusta Helsinkiin pääsee pyörää fiksummin lentokoneen lisäksi autolla.

Ei kai näissä tempauksissa ole tarkoituskaan olla mitään tolkkua. Lähinnähän niillä halutaan luodaan yhteishenkeä ja päästä vähän pätemään. Ihan hyvä. Jatkakaa.

Vänkään kuitenkin vielä vähän: Eri kulkuneuvoille ja -tavoille on liikenteessä omat tehtävänsä. Naapurin pihaan on fiksuinta kävellä, lähikauppaan kannattaa mennä pyörällä, mökille autolla ja Kanariansaarille lentokoneella.

Pyörällä ei ole tarkoitus ajaa mahdollisimman montaa kilometriä eikä etenkään Oulusta Helsinkiin.

Pyörä sopii parhaiten lyhyille, 1-10 kilometrin matkoille. Se on ovelta ovelle kaupungissa autoa nopeampi alle 7 kilometrin matkoilla. Pyöräilyn edistämisen idea on siinä, että näillä matkoilla auton käytössä ei ole systeemin kannalta järkeä, vaan turha autoilu on liikennejärjestelmää hidastava ja upottava painolasti. Jos ihmiset saadaan tekemään nämä lyhyet pöräykset auton sijaan pyörällä, kaupungista tulee turvallisempi, rauhallisempi ja puhtaampi paikka asua ja elää. Rahaakin säästyy.

Olennaista ei ole, kuinka monta kilometriä pyörällä ajetaan. Olennaista on, vaihtavatko ihmiset auton lyhyillä matkoilla pyörään – tai että he eivät lähde tukkimaan lähiönsä katuja autolla heti, kun heillä on siihen varaa.

Pyöräilyn edistäminen ei ole itseisarvo (tai joillekin on, samalla tavalla kuin vaikkapa jääkiekon tai esteratsastuksen edistäminen) vaan se on ihan aikuisten oikeasti merkittävää liikennepolitiikkaa. Tämä vaan meinaa hukkua hälyyn, kun edistämisen nimissä tehdään jotain ihan pöhkoä.

Mutta siis, jatkakaa. Pyöräily on toki monille myös kiva harrastus, ja harrastusmielessä Oulusta Helsinkiin pyöräily on tietenkin ihan hauska juttu. Ihan niin kuin joillekin voi olla Pariisiin autoilukin.

Kirjoittaja on Vuoden pyöräilijä 2013. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että pyöräilet tai olet pyöräilemättä juuri niin pitkiä matkoja kuin sinua huvittaa.


Kommentoi (15)


Lasten festarit + Vaasankadun kirppis + ravintolapäivä = voitto!

Teksti: | Julkaistu 18.8.2013

Lasten festareilla oli paljon porukkaa. Tässä vain pieni osa. Ruotsinkielinen lastenmusa ei vetänyt suurinta massaa, eikä kyllä herättänyt suuria tuntoja meidänkään pojuissa.

Lasten festareilla oli paljon porukkaa. Tässä vain pieni osa. Ruotsinkielinen lastenmusa ei vetänyt suurinta massaa, eikä kyllä herättänyt suuria tuntoja meidänkään pojuissa.

Tämän päivän piti olla sellainen, jolloin ei tehdä mitään erikoista. Josko aamulla käytäisiin poikien kanssa jossain sillä välin, kun @heidi pesee maton, ehkä leikkipuistossa.

Mutta päätettiin lähteä Lasten festareille, kun kuultiin, että sellaiset on.

Laatikkopyörä on hyvä tukikohta. Pitäisi duunata tuohon vielä Ursulan mallin mukaan eväidensyöntipöytä.

Laatikkopyörä on hyvä tukikohta. Pitäisi duunata tuohon vielä Ursulan mallin mukaan eväidensyöntipöytä.

Ja jumankekka että siellä oli väkeä. Esikoinen teki jotain ihan ennalta odottamatonta ja jaksoi jonottaa pomppulinnaan. Katsottiin paloauto, hinausauto (”Isi? Saanko tuollaisen joululahjaksi?”) ja poliisien moottoripyörät. Välillä syötiin eväitä laatikkopyörän kyydissä.

Laatikkopyörästä Kuopus kantoreppuun, Esikoinen omille jaloille ihmettelemään festarimeininkiä.

Laatikkopyörästä Kuopus kantoreppuun, Esikoinen omille jaloille ihmettelemään festarimeininkiä.

Babboen / Johnny Locon / Urban Arrow’n koeajopisteellä oli ruuhkaa. Muutama ennestään tuntematon blogin lukija tuli juttusille kyselemään pyörästä. Laatikkopyöriä näkyi festarien parkkiksella muutama, pyörien perävaunuja varmaan sata (no, ehkä kaksikymmentä aikuisten oikeesti). Perhepyöräily tuntuu lyövän läpi isomminkin kuin vain mun omassa päässä. (Voiskohan täällä pian käydä niin kuin Hollannissa?)

Pomppulinna! Tää oli niin siisti juttu, että kolmivuotias jaksoi jonottaa kymmenen minuuttia. Olen hämmästynyt.

Pomppulinna! Tää oli niin siisti juttu, että kolmivuotias jaksoi jonottaa kymmenen minuuttia. Olen hämmästynyt.

Paluumatkalla Kallion läpi ajattelin, että väistetään Hesarin ikävä ajoratapätkä ja koukataan Vaasankadun kävelykatukokeilun kautta. Ja mitä löytyi? Valtava Portobellon tie keskeltä kotikaupunkia! Ankealla kävelykadulla oli kirppispäivä ja rotwallin reunalla istui kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä kauppaamassa aarteitaan.

Vaasankadun kirpparipäivä. Tää tän autottomuuden pointti on: tulee tilaa tehdä siistejä juttuja.

Vaasankadun kirpparipäivä. Tää tän autottomuuden pointti on: tulee tilaa tehdä siistejä juttuja.

Kävelykadun puuhanainen tuli kehumaan pyörää ja juteltiin, että näin sen pitäisi mennä: viikonloppuisin hyvä karnevaalimeininki, katu käyttöön eikä vain parkkipaikaksi. Tämä kuulemma oli Vaasankadun kävelykatuporukan toive, mutta kaupunki piti liian hankalana, koska kadun varteen pysäköidyt autot olisi pitänyt hinata pois joka viikko. Kun suljettiin tie koko kesäksi, hinausapua tarvittiin vain kerran.

Tää on just tätä. Koska hyvin tekemisestä olisi vaivaa, tehdään halvalla ja huonosti. Nyt kävelykatumeininki ankeuttaa kadun ja kiusaa autoilijoita turhan päiten suurimman osan aikaa, että voidaan ehkä kerran kuussa tehdä jotain näin siistiä.

No, tämän näkeminen tuntui voitolta sen tyhjän kävelykadun tsekkaamisen aiheuttaman ankeuden jälkeen.

Kotimatkalla ehdin melkein kaartaa omaan pihaan, kun puhelin soi. Siellä oli Esikoisen kummisetä.

– Pyöräilit just ohi. Tässä naapurissa on popup-kahvila, josta saa punajuurikakkua. Tuu käymään!

Ravintolapäivä lähiössä! Voitto! (Ja punajuurikakku, se oli kuin porkkanakakkua – mutta punajuurilla. Ihan tolkuttoman hyvää.)

Mahtava päivä, ja vielä tätä on jäljellä. Oli vaan pakko pysähtyä hetkeksi hehkuttamaan.

Ainoa vastoinkäyminen: Ajoin viikon mittaisen ruokkoamattoman sängen pois. Tai sitä tehdessäni ajattelin, että ei, kokeilempa tällaisia italialaistyyppisiä kapeita keikariviiksiä.

Ja sitten aamiaispäytään ylpeänä esittelemään ylähuulta.

– Jaa. Mistäs sait innostuksen kokeilla tuollaista amis-lookia?

IMG_0027


Kommentoi (0)



Syksy tulee, valot päälle!

Teksti: | Julkaistu 17.8.2013

IMAG0973

Esikoinen nukkui sellaiset perhearjen tappavat päiväunet, jotka päättyivät pitkän tappelun jälkeen kello 18.30. Kun Kuopus kävi nukkumaan puoli yhdeksältä, Esikoinen oli täydessä yhä kukkumiskunnossa.

Pantiin syysvaatteet päälle ja lähdettiin iltaeväsretkelle.

– Mennään potkupyörällä!

– No mutta siellä on jo tosi hämärää ja kohta ihan pimeää. Haluatko lainata isän pyörästä valoja?

– Joo! Voidaanko laittaa ne niin, että ne menevät tsing ding tsing ding?

En ole kovin kummoinen esimerkki-isä kypäräasioissa (ja tästä monet jaksavat minulle motkottaa, vaikka eivät motkota tuurijuoppoudesta tai tupakoinnista, joita pideän paljon isompina paheina), mutta valoista olen tarkka. Fillarissa pitää olla valot, edessä ja takana, ilman niitä ei pimeään sovi lähteä.

Nyt oli eka kerta, kun pantiin potkupyörään valot. Ilmeisesti aiemmin ollaan oltu liikkeellä vain valoisalla, sillä huh, kullä valot olivat tosi tarpeen. Eihän tuollaista polvenkorkuista rasvattua salamaa huomaa millään hämärällä pihakadulla ilman kunnon tuikkuja.

Pitää hankkia omat valot. Ehkä en ihan raaski hankkia samanlaisia neljänkympin USB-ladattavia Knoggeja kuin itselleni, mutta jotkut hyvät valot pitää ostaa.

Koska jos sitä kypärää pitää tuputtaa muksuille kasvatusmielessä, niin vielä enemmän pitäisi patistaa valojen käyttöön. Kypärän puutteesta kun kärsii vain oma pää, valottomat pyöräilijät ovat vaaraksi myös muille.

Laatikkopyöräkauppa Liikkuvan laatikon keväällä perustanut Pauli eli Tavarafillari.fin @pa kirjoitti viime syksynä Tavarafillarifillariblogiin hienon postauksen polkupyörän valoista ja heijastimista ja laatikkopyörien valoista eritoten. Se kannattaa tsekata.

Mitenkäs teidän muksut? Oletteko opettaneet valojen käyttöön jo taaperosta lähtien? Onko vinkkejä kivoista, kestävistä ja sopuhintaisista valoista lasten polkupyörään?

Lainavalot olivat muuten hitti.

– Otetaanko nämä mukaan kotiin?

– Otetaan vaan.

– Laita tämä päälle. Tämä punainen.

– Noin.

– Ei valoja käytävään! Älä pane valoja käytävään. Minä näytän tällä. Tästä mennään!


Kommentoi (9)


Ihan pakko saada: laatikkopyörä lapselle

Teksti: | Julkaistu 11.8.2013

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek-3

Olen potenut nyt yhden kvartaalin ajan pahemmanlaatuista ja täysin järjenvastaista pakkomiellettä, joka välillä iskee kiinni kovaa ja sitten taas helpottaa hetkeksi.

Haluan ostaa lapselleni oman laatikkopyörän.

Olin nähnyt näistä DeFietsfabriekin kolmipyöräisistä laatikkopyöristä kuvia aiemminkin. Olin vitsaillut Tavarafillarin palstalla, että tuollainen olisi pakko saada. Oikeasti olin ajatellut, ettei mitään järkeä.

Mutta sitten kävimme Tukholmassa ja näin tuollaisen pyörän livenä. Se oli menoa.

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek-2

Esikoinen hurahti tuohon pyörään ihan täysin, kun kävimme DeFietsfabriekin kaupassa Södermalmilla. Harmi vain, että satulatolppa oli liian pitkä, joten hän ei pystynyt oikeasti ajamaan pyörällä (oli silloin kaksivuotias. Olisi ollut mahtava henkselinpaukuttelujuttu sanoa, että meidän poika on ajanut kaksivuotiaana omalla laatikkopyörällä, mutta ei voi, harmi mikä harmi).

Sanoisin, että tuo pyörä sopii noin nelivuotiaalle. Ehkä pituutta pitäisi olla noin 100 senttiä, että se toimii hyvin. Meidän vanhempi poika on nyt noin 90-senttinen, ja sitä varten satulatolppa pitäisi katkaista ihan lyhyimmilleen. Polkeminen voisi silloin olla hankalaa. Mutta joo, varmaan sekin voisi tuolla jo ajaa.

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek

Ja pyörällä voisi ajaa pitkään.

DeFietsbafriekin Simon nosti kaupassa satulatolpan ylimpään asentoon ja ajeli lastenpyörällä itse. Hän kertoi käyvänsä silloin tällöin asioimassa pyörällä lähikaupassa. ”Eli tämä kestää aikuisen painon, ei ongelmia.” Lootaan voi lastata 60 kiloa. Ei mitään järkeä, mutta ihan älyttömän hauskaa.

Kaupassa roikkui pikkufillarin runkoja suurin piirtein kaikissa mahdollisissa väreissä. Simon kokoaa ne, kun tilaus tulee. Me ihastuimme mintunväriseen runkoon ja kyselimme, mitä siitä saisi tehtyä.

Pyörä maksaa 5000 kruunua eli 575 euroa. Ei siis mitään järkeä.

Olisin ostanut pyörän Ruotsin-reissullamme saman tien, jos sellainen olisi ollut saatavilla. Simon kuitenkin kieltäytyi myymästä pyörää ennen kuin on löytänyt siihen sopivat etulokasuojat.

Toiseen kertaan olin ostamassa pyörän kuukautta myöhemmin, kun pojalla oli kolmivuotissynttärit. Pyysin Ruotsin-laivalla työssä käyvän kaverin rahtimuuliksi ja lähetin viestiä Simonille. Saisiko hän pyörän kokoon viikossa.

En saanut vastausta. Tavallaan hyvä. Tätä rahaa ei just nyt ole ihan liikaa, ja kaikki ostamatta jääneet jutut ovat siinä mielessä hyviä juttuja.

Mutta pakkomielle ei mene kokonaan pois, ei millään. En keksi yhtään järkiperustetta tuollaisen pyörän hankkimiseen, etenkään tuolla hinnalla. Mutta se olisi varmasti hyvä pyörä, kestävä ja laatuosista tehty. Tosin varmasti painava ja kallis leikkikalu, sillä ei tuon kanssa lähikauppaa kauemmas voisi lähteä.

Toinen puoli taistelee siisteyspisteiden puolesta. Miten mahtava olisi lastata ostokset lapsen kyytiin. Ja siinä se oppisi, että näin ne kamat kulkevat!

Tämä on juuri niitä tilanteita, joissa toivoisi vaimon olevan napakka järjen ääni ja kotitalouden vahti. Mutta ei.

– No jos jollakulla tuollainen pitäisi Suomessa olla, niin meillä, vaimo sanoi.

– Ja onhan se tosi hieno.


Kommentoi (20)


Kallio Block Party ja muita syitä rakastaa Helsinkiä

Teksti: | Julkaistu 4.8.2013

Olipa ihana kesäviikonloppu. Käytiin Kalliossa korttelijuhlissa ja kavereiden pihalla Arabianrannassa pihakirppiksellä.

Helsinki on nyt mahtava paikka, jossa koko ajan on jotain kivaa tekeillä. Ihmiset järjestävät isoja ja vähän pienempiä tapahtumia.

Ja sitten kun tulee nälkä, voi mennä lasten kanssa ravintolaan tai kahvilaan. Valinnanvaraa on.

Rakastan tätä kaupunkia just siksi. Täällä on hyviä ihmisiä ja hyvää meininkiä.

image

Castreninkadun bileet. Tarjolla kotijäätelöä ja suomiräppiä.

image

Jääjukurttia kolmipyörän kyydistä. Näitä fillarikojuja alkaa näkyä kaduilla yhä enemmän. Siistii! (Mut ei me silti ostettu mitään)

image

Teatterin roskalavalta löydetty polkuauto oli Kallion juhlien lapsimagneetti. Kuski kertoi, että pyörä oli ekaa kertaa käytössä kaupungilla.

image
image

Sateenvarjorattaat on ässät...

image

... Koska ne mahtuvat laatikon kyytiin.

image

Sitten Tokoinrannan leikkipuistoon. Välillä sitä meinaa unohtaa, miten älyttömän hyvät leikkipaikat meillä on. Mut onhan tämäkin teline huima.

image

Autoton Vaasankatu. Joo tää on kyllä fiasko. Ei paikoista tehdä kivoja viemällä jotain pois, vaan tuomalla jotain lisää. Kävelykatu tarttis terasseja ja istutuksia. Tää on vain autiota... Eikä Tuk-tulosta silti mahtunut tilaamaan ruokaa.

image

Eiks oo hyvää? Kurvin Mount Etnalle pisteet etenkin lapsiystävällisyydestä. Pastakin oli hyvää. Tullaan uudestaan!

image

Aamupäivällä Arabianrantaan pihakirppikselle. Hyvä meno! (Miten näitä järjestettiin ennen Facebookia?)

image

Kommentoi (3)


Ja oravakypärän arvonnan voitti…

Teksti: | Julkaistu 3.8.2013

image

Arpajaislipukesoppa

Nyt vähän ylösalaisin käännettyjen ämpärien pärinää ja hiljaisuutta! Tunnelman on syytä jännittyä äärimmilleen, sillä vuorossa on ensimmäinen Kantoliinaisän blogiarvonnan aika.

Tiikelikissa ja vesimeloni -postauksessa arvottavaksi julistettiin Crazy Stuff -oravakypärä ja lisäbonuksena Tavarafillari.fi -paita, jos osallistujia tulee yli 30. Ja tulihan niitä – kaikkiaan postausta kommentoi määräajassa 53 eri lukijaa. Siistiä! Oli todella mukava kuulla teistä kaikista, kommentoikaa ihmeessä vastaisuudessakin!

Arpajaisia varten tulostin kaikkien kommentoijien nimet tai nimimerkit pienille lippulappusille (tai oikeasti yhdelle excelistä tulostetulle aaneloselle, josta leikkasin ne keittiösaksilla pikkuruisiksi lippulappusiksi). Sitten onnettaret ja lippulappuset mukaan ja hiekkalaatikolla pienen ohjelmanumeron leivontaan: lippulappuset hiekkalaatikkoämpäriin, sekoitusta ja Esikoinen sai kunnian nostaa ämpäristä nimen…

…Janne. Onnea – vaikka tietenkin kävi niin hassusti, että juuri Janne ei ollut oman poikansa kypärää vaihtamassa… No, panen Jannelle meiliä, katsotaan mikä on ääni voiton jälkeen kellossa.

Tavarafillarin paita lähtee puolestaan osoitteeseen

image

Meiliä lähtee sinnekin, niin saadaan sopiva koko postiin.

Onnea voittajille, kiitti kaikille että osallistuitte. Oli kivaa. Pitää ottaa tavaksi pitää arvontoja, kun on jotain sopivaa kamaa nurkissa testien tms. jäljiltä. Tosi mukava vähän houkutella noita kommentteja ja lukijoita esiin 🙂


Kommentoi (0)