Lasten festarit + Vaasankadun kirppis + ravintolapäivä = voitto!

Teksti: | Julkaistu 18.8.2013

Lasten festareilla oli paljon porukkaa. Tässä vain pieni osa. Ruotsinkielinen lastenmusa ei vetänyt suurinta massaa, eikä kyllä herättänyt suuria tuntoja meidänkään pojuissa.

Lasten festareilla oli paljon porukkaa. Tässä vain pieni osa. Ruotsinkielinen lastenmusa ei vetänyt suurinta massaa, eikä kyllä herättänyt suuria tuntoja meidänkään pojuissa.

Tämän päivän piti olla sellainen, jolloin ei tehdä mitään erikoista. Josko aamulla käytäisiin poikien kanssa jossain sillä välin, kun @heidi pesee maton, ehkä leikkipuistossa.

Mutta päätettiin lähteä Lasten festareille, kun kuultiin, että sellaiset on.

Laatikkopyörä on hyvä tukikohta. Pitäisi duunata tuohon vielä Ursulan mallin mukaan eväidensyöntipöytä.

Laatikkopyörä on hyvä tukikohta. Pitäisi duunata tuohon vielä Ursulan mallin mukaan eväidensyöntipöytä.

Ja jumankekka että siellä oli väkeä. Esikoinen teki jotain ihan ennalta odottamatonta ja jaksoi jonottaa pomppulinnaan. Katsottiin paloauto, hinausauto (”Isi? Saanko tuollaisen joululahjaksi?”) ja poliisien moottoripyörät. Välillä syötiin eväitä laatikkopyörän kyydissä.

Laatikkopyörästä Kuopus kantoreppuun, Esikoinen omille jaloille ihmettelemään festarimeininkiä.

Laatikkopyörästä Kuopus kantoreppuun, Esikoinen omille jaloille ihmettelemään festarimeininkiä.

Babboen / Johnny Locon / Urban Arrow’n koeajopisteellä oli ruuhkaa. Muutama ennestään tuntematon blogin lukija tuli juttusille kyselemään pyörästä. Laatikkopyöriä näkyi festarien parkkiksella muutama, pyörien perävaunuja varmaan sata (no, ehkä kaksikymmentä aikuisten oikeesti). Perhepyöräily tuntuu lyövän läpi isomminkin kuin vain mun omassa päässä. (Voiskohan täällä pian käydä niin kuin Hollannissa?)

Pomppulinna! Tää oli niin siisti juttu, että kolmivuotias jaksoi jonottaa kymmenen minuuttia. Olen hämmästynyt.

Pomppulinna! Tää oli niin siisti juttu, että kolmivuotias jaksoi jonottaa kymmenen minuuttia. Olen hämmästynyt.

Paluumatkalla Kallion läpi ajattelin, että väistetään Hesarin ikävä ajoratapätkä ja koukataan Vaasankadun kävelykatukokeilun kautta. Ja mitä löytyi? Valtava Portobellon tie keskeltä kotikaupunkia! Ankealla kävelykadulla oli kirppispäivä ja rotwallin reunalla istui kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä kauppaamassa aarteitaan.

Vaasankadun kirpparipäivä. Tää tän autottomuuden pointti on: tulee tilaa tehdä siistejä juttuja.

Vaasankadun kirpparipäivä. Tää tän autottomuuden pointti on: tulee tilaa tehdä siistejä juttuja.

Kävelykadun puuhanainen tuli kehumaan pyörää ja juteltiin, että näin sen pitäisi mennä: viikonloppuisin hyvä karnevaalimeininki, katu käyttöön eikä vain parkkipaikaksi. Tämä kuulemma oli Vaasankadun kävelykatuporukan toive, mutta kaupunki piti liian hankalana, koska kadun varteen pysäköidyt autot olisi pitänyt hinata pois joka viikko. Kun suljettiin tie koko kesäksi, hinausapua tarvittiin vain kerran.

Tää on just tätä. Koska hyvin tekemisestä olisi vaivaa, tehdään halvalla ja huonosti. Nyt kävelykatumeininki ankeuttaa kadun ja kiusaa autoilijoita turhan päiten suurimman osan aikaa, että voidaan ehkä kerran kuussa tehdä jotain näin siistiä.

No, tämän näkeminen tuntui voitolta sen tyhjän kävelykadun tsekkaamisen aiheuttaman ankeuden jälkeen.

Kotimatkalla ehdin melkein kaartaa omaan pihaan, kun puhelin soi. Siellä oli Esikoisen kummisetä.

– Pyöräilit just ohi. Tässä naapurissa on popup-kahvila, josta saa punajuurikakkua. Tuu käymään!

Ravintolapäivä lähiössä! Voitto! (Ja punajuurikakku, se oli kuin porkkanakakkua – mutta punajuurilla. Ihan tolkuttoman hyvää.)

Mahtava päivä, ja vielä tätä on jäljellä. Oli vaan pakko pysähtyä hetkeksi hehkuttamaan.

Ainoa vastoinkäyminen: Ajoin viikon mittaisen ruokkoamattoman sängen pois. Tai sitä tehdessäni ajattelin, että ei, kokeilempa tällaisia italialaistyyppisiä kapeita keikariviiksiä.

Ja sitten aamiaispäytään ylpeänä esittelemään ylähuulta.

– Jaa. Mistäs sait innostuksen kokeilla tuollaista amis-lookia?

IMG_0027


Aihe(et): , , ,

Ilmoitus

Kommentit

×

Kommentit ovat suljettu.