Talvi tulee, aika päättää autoilukausi

Teksti: | Julkaistu 26.10.2013

Kesä-Mondeo on paketissa papan pihassa. Nähdään taas toukokuussa!

Kesä-Mondeo on paketissa papan pihassa. Nähdään taas toukokuussa!

Talvi on tulossa. Kylmää, liukasta, pimeää. Aika panna auto talviteloille.

Niin, meillä oli tosiaan tänä kesänä oma auto.

Edellisen kerran minulla oli auto vuonna 1990-luvun lopulla. Olin juuri saanut ajokortin ja ajelin 25 vuotta vanhalla Kuplan-rähjällä Käpylästä töihin pizzakuskiksi Myyrmäkeen. Sitä kesti vajaan vuoden.

Sen jälkeen en ole juuri auton perään haikaillut. Helsingissä autolle on ollut käyttöä perin vähän. Meillä ei ole omaa mökkiä ja vanhemmat asuvat junaradan varrella, joten sukuloimaan pääsee raiteita pitkin. Jos autoa on tarvinnut, sellaisen on saanut lainaan tai vuokralle.

Minusta autolla ajaminen on kivaa. Kun tie on kuiva ja kesäilta pitkä, maantietä pitkin kiitämisessä on huikean hieno vapauden tunne. Voi mennä minne haluaa eikä ole sidottu aikatauluihin. Tavarat ja ystävät kulkevat helposti mukana.

Keväällä isäni kysyi, haluaisinko hänen vanhan autonsa, kun tilalle tulisi uusi. Mietin pitkään – olen tykännyt tehdä maaseutureissut upouudella vuokra-autolla (joskus olen saanut alle auton, jolla on takana alle tuhat kilometriä ajoa), mutta vuodessa pariin viikon reissuun on mennyt suurin piirtein tuhat euroa. Laskeskelin että ehkä hyväkuntoisen vanhan auton pitäminen tulisi kuitenkin halvemmaksi. Etenkin, kun auton saa täällä meidän nurkilla vielä ilmaiseen kadunvarsiparkkiin, joten kuluja kertyisi vain vakuutuksista ja veroista.

Niinpä ajelimme kesän 15 vuotta vanhalla Ford Modeolla.

Kesällä reissailimmekin enemmän syrjäkylillä kuin vuosiin. Kymmenen vuotta sitten näitä reissuja saattoi tehdä liftaamalla, mutta turvaistuinikäisten lasten kanssa moisesta ei tulisi mitään. Oli mukavaa kruisailla ympäri maaseutua ja käydä moikkaamassa metsään muuttaneita hippikavereita.

Oma auto paljasti muutaman jutun meidän perheen autosuhteesta. Ja vähän autonomistajan logiikasta muutenkin.

Auto on meille retkeilyväline. Sille ei arjessa ole juuri käyttöä. Kauppareissut ja työmatkat hoituvat näppärämmin pyörällä, mutta kesällä on kiva pakata perhe kyytiin ja hurauttaa jonnekin kauas.

Siksi auto joutaa nyt talviteloille. Talvella ei retkeillä, pimeällä ja liukkaalla säällä ajaminen ei ole kivaa.

Olemme myös vieraantuneet autosta kaupunkikäytössä. Pari kertaa ehdimme pähkäillä kulkemisen logistiikkaa pitkään – miten mennä viiden kilometrin päähän viemään lapset hoitoon, kun pyörään hoitopaikassa tarvittavat kahden lapsen rattaat eivät oikein mahdu ja julkisilla suuntaansa matkaan menee yli neljäkymmentä minuuttia – ennen kuin muistimme, että meillä tosiaan olisi auto käytettävissä.

Tässä oli yksi oivallus siitä, miten liikkuminen perustuu pinttyneisiin tapoihin: Toiset ovat niin rutinoituneita autonkäyttäjiä, ettei käveleminen tai fillarilla meno tule mieleen. Meillä oli juuri päin vastoin.

Kesän mittaan huomasi myös, että autolla on huomattavasti halvempaa käydä kaukosukulaisilla kuin junalla. Juoksevat kulut – vakuutus, verot ja katsastus – pitää omistusautosta maksaa joka tapauksessa, joten varsinaiset lisäkulut matkasta olivat pelkkää bensaa. Helsinki-Lappeenranta-Helsinki -reissu maksaa junalla kahdelta aikuiselta ja kahdelta lapselta yli kaksisataa euroa, bensat vajaan satasen.

Tykkään matkustaa junalla. Mutta kesällä en raaskinut. Oli niin paljon halvempaa autoilla.

Alun perin ajatus autosta oli, että pidämme sitä kesän ja myymme syksyllä pois. Kun vertailimme, mitä vastaavasta autosta saisi, totesimme kärryn olevan rahassa mitaten käytännössä arvoton – siitä saisi ehkä tonnin, enintään kaksi. Mutta se oli kyllä toiminut hyvin – joten äänestin auton pitämisen puolesta.

Heidi aneli, että se myytäisiin pois. ”Että voitaisiin taas mennä junalla.”

Lokakuun alussa ajoimme auton Lappeenrantaan papan pihaan. Lisäsimme täyteen tankkiin kausisäilytysainetta ja viritimme päälle pressun, jotta auto ei peittyisi syksyn lehtiin.

Kotimatkalla oltiin taas tutussa Intercityn leikkivaunussa. Lapset olivat fiiliksissä, ja niin kieltämättä minäkin. Onhan se luksusta, kun ilta pimenee eikä itse tarvitse ajaa.

Vielä viimeinen oivallus tähän juttuun: Autoilu ei ole nyt lasten saamisen jälkeen enää niin kivaa kuin ennen. Parasta autoilussa on sen vapaus, mutta lapset tuhoavat sen tehokkaasti. Kun autoon oli pakattu tyttöystävä, kaveriporukka tai molemmat, maailma oli meille auki. Saattoi pysähtyä kun siltä tuntui, ohjata sivuun ja lähteä hetken mielijohteesta seikkailulle. Auton ratissa elämä oli yksi mahtava road trip.

Lasten kanssa autoilu on suorittamista. Jos lapset nukkuvat, ei voi pysähtyä vaikka mikä olisi. Pitää paahtaa eteenpäin. Jos lapset eivät nuku, pitää pysähtyä vaikkei olisi mitään mielenkiintoista. Ja mieluummin ABC:lle kuin pikanttiin pikkupaikkaan, koska siellä pikkupaikassa ei kuitenkaan ole säädyllistä vaipanvaihtopaikkaa.

Näitä on hyvä miettiä seuraavaa autoilukautta odottaessa. Mondeo olisi tarkoitus kaivaa pressun alta esiin toukokuussa, eli hyvin tässä ehtii puoli vuotta mietiskellä.


Aihe(et): , , ,

Ilmoitus

Kommentit

5 vastausta postaukseen “Talvi tulee, aika päättää autoilukausi”

  1. Teppo

    Täydennänpä vielä kirjoittamalla tämän rivien väliin jätetyn oivalluksen auki:

    Meille auto on samanlainen kulkupeli kuin monille muille polkupyörä: Se ei sovi kovin hyvin arjen liikkumisiin, vaan kuuluu vapaa-aikaan, siis retkille. Siksi kivan kesäkauden päätteeksi autoilukausi päättyy – se ei vain ole kivaa, joten miksi irvistellä talvikeleissä.

    Yleistettävä oivallus on tämä: Vuoden ympäri liikutaan sillä kulkuvälineellä, joka arkeen sopii parhaiten. Toisille se on auto, meille se on pyörä. Kivat kesäkulkineet ovat käytössä vain kesällä. Meillä auto, monilla muilla pyörät.

    Kyse ei ole siitä, että pyörä tai auto ei sopisi ympärivuotiseen käyttöön vaan siitä, mikä on kulkineen paikka arjessa. Onko se hupia vai hyötyä? Jos pyörä on hupia, se siirtyy käytöstä, kun pyöräily ei ole enaa hauskaa. Meille autoilu on hupia, joten…

    Se, että meillä on näin, ei johdu siitä että me olisimme pyörähörhöjä vaan siitä, että asumme paikassa, jossa pyöräily on autoilua näppärämpää. Plain and simple.

    Pyöräilyhörhöille tässä on tarjolla yksi rautalangasta väännetty ajatus: Auto ei ole paha. Se on hauska. Se, että ihmiset käyttävät mieluummin autoa kuin pyörää ei johdu ”väärästä tietoisuudesta” tai ”laiskuudesta” vaan siitä, että se sopii arkeen paremmin.

    Jos halutaan kasvattaa pyöräilyn osuutta arkiliikenteestä suhteessa autoiluun, pitäisi kasvattaa mahdollisuuksia asua niin, että pyöräily on autoilua fiksumpaa.

    Vielä yksi rautalankavääntö: Tarkoitus ei ole ivailla kesäpyöräilijöille. Kertaus on opintojen äiti: jos pyöräilee huvikseen, hauskimman kauden lopuksi on ihan luontevaa panna pyörä seisontaan talveksi.

  2. Tilley

    Mekin laitettiin auto kesälomien jälkeen seisontaan. Aivan koko talvea sitä ei ole tarkoitus seisottaa, sillä joululomilla teemme mummolareissut autolla. Molempiin mummoloihin on sen verran hankalat liikenneyhteydet, että auto on hirvittävän paljon kätevämpi.

    Talviarkiliikenne sen sijaan on minunkin mielestäni oikeasti kätevämpää pyörällä kuin autolla. Okei, pukeutumiseen menee enemmän aikaa, mutta kyllä sitä silti aika pitkälle jo ehtii polkea lämpimästä tallista otetulla pyörällä, kun naapuri jää raaputtamaan laseja ja lapioimaan auton ympäriltä lumia. Lisäksi autolle ei tee hyvää ajaa lyhyitä kaupunkimatkoja, akku simahtaa parissa vuodessa ja muutenkin moottori kuluu enemmän kylmässä. Puhumattakaan suolassa ruostuvasta alustasta. Ja se pysäköintipaikan etsintä talvisin, kun kadunvarret ovat lumessa ja paikkojen määrä romahtanut..

  3. Rouva S.

    Kiitos Teppo, oivallista pohdintaa! Itsekin kuulumme ”sekakäyttäjiin” ja on ikävää kun useimmilla ajatus tuntuu olevan, että tällaiset valinnat voivat olla vain joko tai – sen sijaan, että muut olisivat iloisia siitä, että olemme löytäneet omaan perheeseemme sopivat liikkumisratkaisut, jotka vaihtuvat tilanteen mukaan, meitä on rivienvälistä tai jopa suoraan syytetty takinkääntäjiksi tai kommentoitu tyyliin ”mitäs minä sanoin, ei lapsiperhe pärjää ilman autoa”.

  4. Hanna

    Minä en koe autoa hauskaksi, vaikka se kätevä peli onkin maaseutumatkoilla. Koen ajamisen stressaavaksi, enkä siksi hanki edes kesäautoa. Jää mökkimatkat vähiin, mutta eipä se haittaa, kun eivät lapseni siellä viihdykään. Valitettavasti, sillä itse olen mökki-ihmisiä.

  5. slane

    Meillä painellaan juuri päinvastaiseen tyyliin. Auto on vain talvella käytössä (terveydellisistä syistä) ja suurimman osan vuodesta poissa liikennekäytöstä. Jos kesälomareissuja ollaan tekemässä pidemmälle, niin yritetään saada kaikki ajoittumaan kutakuinkin samoihin aikoihin ja otetaan auto sitten siksi aikaa takaisin käyttöön.

×

Kommentit ovat suljettu.