Syksy tulee, valot päälle!

Teksti: | Julkaistu 17.8.2013

IMAG0973

Esikoinen nukkui sellaiset perhearjen tappavat päiväunet, jotka päättyivät pitkän tappelun jälkeen kello 18.30. Kun Kuopus kävi nukkumaan puoli yhdeksältä, Esikoinen oli täydessä yhä kukkumiskunnossa.

Pantiin syysvaatteet päälle ja lähdettiin iltaeväsretkelle.

– Mennään potkupyörällä!

– No mutta siellä on jo tosi hämärää ja kohta ihan pimeää. Haluatko lainata isän pyörästä valoja?

– Joo! Voidaanko laittaa ne niin, että ne menevät tsing ding tsing ding?

En ole kovin kummoinen esimerkki-isä kypäräasioissa (ja tästä monet jaksavat minulle motkottaa, vaikka eivät motkota tuurijuoppoudesta tai tupakoinnista, joita pideän paljon isompina paheina), mutta valoista olen tarkka. Fillarissa pitää olla valot, edessä ja takana, ilman niitä ei pimeään sovi lähteä.

Nyt oli eka kerta, kun pantiin potkupyörään valot. Ilmeisesti aiemmin ollaan oltu liikkeellä vain valoisalla, sillä huh, kullä valot olivat tosi tarpeen. Eihän tuollaista polvenkorkuista rasvattua salamaa huomaa millään hämärällä pihakadulla ilman kunnon tuikkuja.

Pitää hankkia omat valot. Ehkä en ihan raaski hankkia samanlaisia neljänkympin USB-ladattavia Knoggeja kuin itselleni, mutta jotkut hyvät valot pitää ostaa.

Koska jos sitä kypärää pitää tuputtaa muksuille kasvatusmielessä, niin vielä enemmän pitäisi patistaa valojen käyttöön. Kypärän puutteesta kun kärsii vain oma pää, valottomat pyöräilijät ovat vaaraksi myös muille.

Laatikkopyöräkauppa Liikkuvan laatikon keväällä perustanut Pauli eli Tavarafillari.fin @pa kirjoitti viime syksynä Tavarafillarifillariblogiin hienon postauksen polkupyörän valoista ja heijastimista ja laatikkopyörien valoista eritoten. Se kannattaa tsekata.

Mitenkäs teidän muksut? Oletteko opettaneet valojen käyttöön jo taaperosta lähtien? Onko vinkkejä kivoista, kestävistä ja sopuhintaisista valoista lasten polkupyörään?

Lainavalot olivat muuten hitti.

– Otetaanko nämä mukaan kotiin?

– Otetaan vaan.

– Laita tämä päälle. Tämä punainen.

– Noin.

– Ei valoja käytävään! Älä pane valoja käytävään. Minä näytän tällä. Tästä mennään!


Kommentoi (9)


Ihan pakko saada: laatikkopyörä lapselle

Teksti: | Julkaistu 11.8.2013

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek-3

Olen potenut nyt yhden kvartaalin ajan pahemmanlaatuista ja täysin järjenvastaista pakkomiellettä, joka välillä iskee kiinni kovaa ja sitten taas helpottaa hetkeksi.

Haluan ostaa lapselleni oman laatikkopyörän.

Olin nähnyt näistä DeFietsfabriekin kolmipyöräisistä laatikkopyöristä kuvia aiemminkin. Olin vitsaillut Tavarafillarin palstalla, että tuollainen olisi pakko saada. Oikeasti olin ajatellut, ettei mitään järkeä.

Mutta sitten kävimme Tukholmassa ja näin tuollaisen pyörän livenä. Se oli menoa.

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek-2

Esikoinen hurahti tuohon pyörään ihan täysin, kun kävimme DeFietsfabriekin kaupassa Södermalmilla. Harmi vain, että satulatolppa oli liian pitkä, joten hän ei pystynyt oikeasti ajamaan pyörällä (oli silloin kaksivuotias. Olisi ollut mahtava henkselinpaukuttelujuttu sanoa, että meidän poika on ajanut kaksivuotiaana omalla laatikkopyörällä, mutta ei voi, harmi mikä harmi).

Sanoisin, että tuo pyörä sopii noin nelivuotiaalle. Ehkä pituutta pitäisi olla noin 100 senttiä, että se toimii hyvin. Meidän vanhempi poika on nyt noin 90-senttinen, ja sitä varten satulatolppa pitäisi katkaista ihan lyhyimmilleen. Polkeminen voisi silloin olla hankalaa. Mutta joo, varmaan sekin voisi tuolla jo ajaa.

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek

Ja pyörällä voisi ajaa pitkään.

DeFietsbafriekin Simon nosti kaupassa satulatolpan ylimpään asentoon ja ajeli lastenpyörällä itse. Hän kertoi käyvänsä silloin tällöin asioimassa pyörällä lähikaupassa. ”Eli tämä kestää aikuisen painon, ei ongelmia.” Lootaan voi lastata 60 kiloa. Ei mitään järkeä, mutta ihan älyttömän hauskaa.

Kaupassa roikkui pikkufillarin runkoja suurin piirtein kaikissa mahdollisissa väreissä. Simon kokoaa ne, kun tilaus tulee. Me ihastuimme mintunväriseen runkoon ja kyselimme, mitä siitä saisi tehtyä.

Pyörä maksaa 5000 kruunua eli 575 euroa. Ei siis mitään järkeä.

Olisin ostanut pyörän Ruotsin-reissullamme saman tien, jos sellainen olisi ollut saatavilla. Simon kuitenkin kieltäytyi myymästä pyörää ennen kuin on löytänyt siihen sopivat etulokasuojat.

Toiseen kertaan olin ostamassa pyörän kuukautta myöhemmin, kun pojalla oli kolmivuotissynttärit. Pyysin Ruotsin-laivalla työssä käyvän kaverin rahtimuuliksi ja lähetin viestiä Simonille. Saisiko hän pyörän kokoon viikossa.

En saanut vastausta. Tavallaan hyvä. Tätä rahaa ei just nyt ole ihan liikaa, ja kaikki ostamatta jääneet jutut ovat siinä mielessä hyviä juttuja.

Mutta pakkomielle ei mene kokonaan pois, ei millään. En keksi yhtään järkiperustetta tuollaisen pyörän hankkimiseen, etenkään tuolla hinnalla. Mutta se olisi varmasti hyvä pyörä, kestävä ja laatuosista tehty. Tosin varmasti painava ja kallis leikkikalu, sillä ei tuon kanssa lähikauppaa kauemmas voisi lähteä.

Toinen puoli taistelee siisteyspisteiden puolesta. Miten mahtava olisi lastata ostokset lapsen kyytiin. Ja siinä se oppisi, että näin ne kamat kulkevat!

Tämä on juuri niitä tilanteita, joissa toivoisi vaimon olevan napakka järjen ääni ja kotitalouden vahti. Mutta ei.

– No jos jollakulla tuollainen pitäisi Suomessa olla, niin meillä, vaimo sanoi.

– Ja onhan se tosi hieno.


Kommentoi (20)


Kallio Block Party ja muita syitä rakastaa Helsinkiä

Teksti: | Julkaistu 4.8.2013

Olipa ihana kesäviikonloppu. Käytiin Kalliossa korttelijuhlissa ja kavereiden pihalla Arabianrannassa pihakirppiksellä.

Helsinki on nyt mahtava paikka, jossa koko ajan on jotain kivaa tekeillä. Ihmiset järjestävät isoja ja vähän pienempiä tapahtumia.

Ja sitten kun tulee nälkä, voi mennä lasten kanssa ravintolaan tai kahvilaan. Valinnanvaraa on.

Rakastan tätä kaupunkia just siksi. Täällä on hyviä ihmisiä ja hyvää meininkiä.

image

Castreninkadun bileet. Tarjolla kotijäätelöä ja suomiräppiä.

image

Jääjukurttia kolmipyörän kyydistä. Näitä fillarikojuja alkaa näkyä kaduilla yhä enemmän. Siistii! (Mut ei me silti ostettu mitään)

image

Teatterin roskalavalta löydetty polkuauto oli Kallion juhlien lapsimagneetti. Kuski kertoi, että pyörä oli ekaa kertaa käytössä kaupungilla.

image
image

Sateenvarjorattaat on ässät...

image

... Koska ne mahtuvat laatikon kyytiin.

image

Sitten Tokoinrannan leikkipuistoon. Välillä sitä meinaa unohtaa, miten älyttömän hyvät leikkipaikat meillä on. Mut onhan tämäkin teline huima.

image

Autoton Vaasankatu. Joo tää on kyllä fiasko. Ei paikoista tehdä kivoja viemällä jotain pois, vaan tuomalla jotain lisää. Kävelykatu tarttis terasseja ja istutuksia. Tää on vain autiota... Eikä Tuk-tulosta silti mahtunut tilaamaan ruokaa.

image

Eiks oo hyvää? Kurvin Mount Etnalle pisteet etenkin lapsiystävällisyydestä. Pastakin oli hyvää. Tullaan uudestaan!

image

Aamupäivällä Arabianrantaan pihakirppikselle. Hyvä meno! (Miten näitä järjestettiin ennen Facebookia?)

image

Kommentoi (3)



Ja oravakypärän arvonnan voitti…

Teksti: | Julkaistu 3.8.2013

image

Arpajaislipukesoppa

Nyt vähän ylösalaisin käännettyjen ämpärien pärinää ja hiljaisuutta! Tunnelman on syytä jännittyä äärimmilleen, sillä vuorossa on ensimmäinen Kantoliinaisän blogiarvonnan aika.

Tiikelikissa ja vesimeloni -postauksessa arvottavaksi julistettiin Crazy Stuff -oravakypärä ja lisäbonuksena Tavarafillari.fi -paita, jos osallistujia tulee yli 30. Ja tulihan niitä – kaikkiaan postausta kommentoi määräajassa 53 eri lukijaa. Siistiä! Oli todella mukava kuulla teistä kaikista, kommentoikaa ihmeessä vastaisuudessakin!

Arpajaisia varten tulostin kaikkien kommentoijien nimet tai nimimerkit pienille lippulappusille (tai oikeasti yhdelle excelistä tulostetulle aaneloselle, josta leikkasin ne keittiösaksilla pikkuruisiksi lippulappusiksi). Sitten onnettaret ja lippulappuset mukaan ja hiekkalaatikolla pienen ohjelmanumeron leivontaan: lippulappuset hiekkalaatikkoämpäriin, sekoitusta ja Esikoinen sai kunnian nostaa ämpäristä nimen…

…Janne. Onnea – vaikka tietenkin kävi niin hassusti, että juuri Janne ei ollut oman poikansa kypärää vaihtamassa… No, panen Jannelle meiliä, katsotaan mikä on ääni voiton jälkeen kellossa.

Tavarafillarin paita lähtee puolestaan osoitteeseen

image

Meiliä lähtee sinnekin, niin saadaan sopiva koko postiin.

Onnea voittajille, kiitti kaikille että osallistuitte. Oli kivaa. Pitää ottaa tavaksi pitää arvontoja, kun on jotain sopivaa kamaa nurkissa testien tms. jäljiltä. Tosi mukava vähän houkutella noita kommentteja ja lukijoita esiin 🙂


Kommentoi (0)


Arki talteen

Teksti: | Julkaistu 31.7.2013

image

Äitini kuoli pari vuotta sitten. Kun kävimme läpi valokuvia muistotilaisuutta varten, huomasin että perhealbumeista puuttui arki. Oli kuvia Ruotsin-matkalta ja synttärikutsuilta, mutta ei siitä lähikaupasta, jossa käytiin joka päivä.

Miltä näytti maitopurkki 1982? En muistanut, enkä pystynyt kuvista sitä tarkistamaan.

Päätin, että meidän lapset eivät joudu samaan muistotyhjiöön.

Matka on ollut turhauttava, mutta kahdessa vuodessa perhe on oppinut poseeraamaan irvistelemättä Alepassa.

Ajat ovat muutenkin toisin kuin 30 vuotta sitten. Ennen kuvattiin filmille. Ruutuja piti miettiä. Nyt ostin juuri uuden kännykkäkameran (HTC One), jonka muistiin mahtuu monta kymmentä tuhatta kuvaa. Ja kuvat näyttävät paremmalta kuin ensimmäisessä (filmi) järjestelmäkamerassani. Ja ne voi jakaa heti, vaikkapa isiblogiin (kas näin).

image

Tänään leikkipuistossa tehtiin katuja. Esikoisen ja vaimon tulkinta aiheesta kaupunki.

Se on minusta ihan käsittämättömän hienoa. Minusta jokaisen isän ja äidin kannattaisi hankkia kännykkä, jossa on hyvä kamera. Silloin on parempi mahdollisuus saada arkikin talteen, maitopurkkeineen kaikkineen. Järjestelmäkameran ottaa käteen vain matkoilla ja juhlissa, ihan kuten meidän äiti teki 1980-luvulla.

Nyt ongelma on pikemminkin se, että kuvia on ihan liikaa. Lapset hukkuvat bittiavaruuteen, kun alkavat käydä arkistoa läpi hautajaisteni aattona 2070.

Ratkaisuksi olemme koonneet vuosittain parhaat kuvat arjesta ja juhlasta kansiin kansiin: yksi Blurb-kuvakirja selailtavaksi nyt, toinen (ja kolmas) annettavaksi muksuille, kun ovat tarpeeksi vanhoja niitä arvostamaan (joskus 2050-luvulla.)

Miten teidän perheessä kuvataan?


Kommentoi (7)


Laatikkopyöräily on vaan niin siistii

Teksti: | Julkaistu 27.7.2013

image

Lähdin lyhyen työpäivän jälkeen kavereiden ja muksujen luo Ihana-kahvilaan. Kaverit olivat tulleet omalla Christianiallaan, meidän Bakfiets oli toinen kahvilan parkissa odotteleva laatikkopyörä.

Ilta jatkui Paavalinkirkon leikkipuistoon ja hake saat -nepalilaisen kautta kumpulaan pihaillalliselle ja nurmikkokylpyyn.

Ruokia odotellessa juteltiin laatikkopyöräarjesta.

– Viime viikolla käytiin Pakilassa. Vaihtoehdot oli mennä autolla kehätietä tai pyörällä puiston läpi ja jokivartta. Oli aika helppo valinta.

– Joo, toi laatikkopyöräily on kyllä ihan käsittämättömän siistiä. Sitten kun vaan saa lapset kyytiin, niin se on ihan mielettömän rentoa. Etenkin nyt, kun molemmat nukkuu kyydissä…

Ehkä tämä on se juttu, jonka olen unohtanut täällä blogissa suoraan sanoa. Lasten kanssa pyöräily on ihan mielettömän kiva tapa liikkua.


Kommentoi (2)


Leikkipuistot tutuiksi

Teksti: | Julkaistu 26.7.2013

image

Yritin viedä pojat kotimatkalla Kulosaaressa leikkipuistoon, jossa on käyty vain pari kertaa. Lähempänäkin on kivoja, tänne on kolmisen kilometriä eli aika paljon.

Kaarsin leikkipuiston nurkalle Lootalla.

– Ei tähän leikkipuistoon!

-.Miksei, mähän lupasin tuoda teidät uuteen puistoon?

– Me käytiin täällä päivällä äitin kanssa syömässä sushia!

Niin. Ton Lootan kanssa on selvästi liian helppo käydä paikoissa. Leikkipuistot tulevat turhan nopeasti tutuksi.

Onneksi pyörällä oli nopsa polkaista Kasinon rannassa olevalle leikkipaikalle. Se kelpasi.


Kommentoi (0)


Ylösalaisinmaailma

Teksti: | Julkaistu 25.7.2013

Ihan siltä varalta, että joku kuvittelisi, että meillä on jotenkin tää lasten kasvatus hanskassa. Ei ole. Meillä asiat on välillä tosi väärinpäin.

Yritettiin syöttää yksivuotiasta. Näin kävi.

Vaikkei meistä ole roolimalleiksi, niin meillä on kyllä kulmakunnan hienoimmat pyöräilykypärät. Ja vielä on viisi päivää aikaa osallistua arvontaan ja voittaa omalle muksulle päähän orava.
Oravakypäräarvonta, mulle heti!


Kommentoi (4)


Video pyöräjuhlista

Teksti: | Julkaistu 23.7.2013

Bongasimpa tällaisen hauskan luuppivideon, jonka @marttitulenheimo on kuvannut kun meidän isi sai vuoden pyöräilijä -pystin. Siinä on koko kööri ja Bakfiets.

Ei mulla muuta. Testaanpahan vaan, pystyykö näitä luuppivideioita käyttämään kuvituksena. Ja paistattelen vielä kerran tällä vuoden pyöräilijä -ajatuksella.


Kommentoi (5)


Vinkki: Näin taittelet Bakfietsin kuomun mukaan

Teksti: | Julkaistu 22.7.2013

Bakfietsin kuomun taittelu

Okei, Bakfietsin kuomu ei ole maailman näppärin peli. Mutta näin se taittuu (Klikkaa kuvaa niin pääset tsekkaamaan 15 sekunnin opetusvideon):

1) Irrota ja avaa kuomu auki videon mukaan.

2) Kierrä oviaukon kaari eli takakaari tiukaksi ympyräksi. Käännä päät kerän sisään, niin ne pysyvät hetken paikallaan.

3) Käännä harjakaari samansuuntaiseksi kerän kanssa ja kierrä se samalle ympyrälle.

4) Pidä toisella kädellä pakkaa kasassa ja kietaise nipun ympärille mustekala tai joku muu sopiva remmi. Tässä vaiheessa pystyt myös vähän tiivistämään pakettia vinyylipressun osalta.

Tämä ei kerrasta onnistu, mutta harjoittelemalla paketin saa kasaan aika nopsasti. Nipusta saa harjoittelun jälkeen myös sen verran pienen, että se mahtuu Bakfietsin penkin alle lasten jalkojen taakse.

Ole varovainen, kun harjoittelet! Kerälle jännitetyissä kaarissa on melkoinen voima, ja huolimattomuudesta saa kirjaimellisesti nenilleen.

Toinen varoitus: Kaaret kestävät melkein mitä vain, kun niitä pyörittää rullalle yhteen suuntaan. Parasta taittelutapaa testatessani kokeilin kaaren kääntämistä ns. kahdeksikolle, eli jännitetyn kaaren vempauttamista kierteelle. Se murtui. Lasikuitukaaresta lähtevät säikeet ovat tosi ikävän tuntuisia ihon alla, en suosittele.

Tässä jutussa olevan videon kuvasi @Heidi, jolla on nyt myös oma kuvapäiväkirja meidän perheen pyöräarjesta ja -retkistä. Jos mä oon tylsä, Heidi ei ole. Tsekkaa Kaksi lasta ja laatikko -blogi!


Kommentoi (0)