Lasten festarit + Vaasankadun kirppis + ravintolapäivä = voitto!

Teksti: | Julkaistu 18.8.2013

Lasten festareilla oli paljon porukkaa. Tässä vain pieni osa. Ruotsinkielinen lastenmusa ei vetänyt suurinta massaa, eikä kyllä herättänyt suuria tuntoja meidänkään pojuissa.

Lasten festareilla oli paljon porukkaa. Tässä vain pieni osa. Ruotsinkielinen lastenmusa ei vetänyt suurinta massaa, eikä kyllä herättänyt suuria tuntoja meidänkään pojuissa.

Tämän päivän piti olla sellainen, jolloin ei tehdä mitään erikoista. Josko aamulla käytäisiin poikien kanssa jossain sillä välin, kun @heidi pesee maton, ehkä leikkipuistossa.

Mutta päätettiin lähteä Lasten festareille, kun kuultiin, että sellaiset on.

Laatikkopyörä on hyvä tukikohta. Pitäisi duunata tuohon vielä Ursulan mallin mukaan eväidensyöntipöytä.

Laatikkopyörä on hyvä tukikohta. Pitäisi duunata tuohon vielä Ursulan mallin mukaan eväidensyöntipöytä.

Ja jumankekka että siellä oli väkeä. Esikoinen teki jotain ihan ennalta odottamatonta ja jaksoi jonottaa pomppulinnaan. Katsottiin paloauto, hinausauto (”Isi? Saanko tuollaisen joululahjaksi?”) ja poliisien moottoripyörät. Välillä syötiin eväitä laatikkopyörän kyydissä.

Laatikkopyörästä Kuopus kantoreppuun, Esikoinen omille jaloille ihmettelemään festarimeininkiä.

Laatikkopyörästä Kuopus kantoreppuun, Esikoinen omille jaloille ihmettelemään festarimeininkiä.

Babboen / Johnny Locon / Urban Arrow’n koeajopisteellä oli ruuhkaa. Muutama ennestään tuntematon blogin lukija tuli juttusille kyselemään pyörästä. Laatikkopyöriä näkyi festarien parkkiksella muutama, pyörien perävaunuja varmaan sata (no, ehkä kaksikymmentä aikuisten oikeesti). Perhepyöräily tuntuu lyövän läpi isomminkin kuin vain mun omassa päässä. (Voiskohan täällä pian käydä niin kuin Hollannissa?)

Pomppulinna! Tää oli niin siisti juttu, että kolmivuotias jaksoi jonottaa kymmenen minuuttia. Olen hämmästynyt.

Pomppulinna! Tää oli niin siisti juttu, että kolmivuotias jaksoi jonottaa kymmenen minuuttia. Olen hämmästynyt.

Paluumatkalla Kallion läpi ajattelin, että väistetään Hesarin ikävä ajoratapätkä ja koukataan Vaasankadun kävelykatukokeilun kautta. Ja mitä löytyi? Valtava Portobellon tie keskeltä kotikaupunkia! Ankealla kävelykadulla oli kirppispäivä ja rotwallin reunalla istui kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä kauppaamassa aarteitaan.

Vaasankadun kirpparipäivä. Tää tän autottomuuden pointti on: tulee tilaa tehdä siistejä juttuja.

Vaasankadun kirpparipäivä. Tää tän autottomuuden pointti on: tulee tilaa tehdä siistejä juttuja.

Kävelykadun puuhanainen tuli kehumaan pyörää ja juteltiin, että näin sen pitäisi mennä: viikonloppuisin hyvä karnevaalimeininki, katu käyttöön eikä vain parkkipaikaksi. Tämä kuulemma oli Vaasankadun kävelykatuporukan toive, mutta kaupunki piti liian hankalana, koska kadun varteen pysäköidyt autot olisi pitänyt hinata pois joka viikko. Kun suljettiin tie koko kesäksi, hinausapua tarvittiin vain kerran.

Tää on just tätä. Koska hyvin tekemisestä olisi vaivaa, tehdään halvalla ja huonosti. Nyt kävelykatumeininki ankeuttaa kadun ja kiusaa autoilijoita turhan päiten suurimman osan aikaa, että voidaan ehkä kerran kuussa tehdä jotain näin siistiä.

No, tämän näkeminen tuntui voitolta sen tyhjän kävelykadun tsekkaamisen aiheuttaman ankeuden jälkeen.

Kotimatkalla ehdin melkein kaartaa omaan pihaan, kun puhelin soi. Siellä oli Esikoisen kummisetä.

– Pyöräilit just ohi. Tässä naapurissa on popup-kahvila, josta saa punajuurikakkua. Tuu käymään!

Ravintolapäivä lähiössä! Voitto! (Ja punajuurikakku, se oli kuin porkkanakakkua – mutta punajuurilla. Ihan tolkuttoman hyvää.)

Mahtava päivä, ja vielä tätä on jäljellä. Oli vaan pakko pysähtyä hetkeksi hehkuttamaan.

Ainoa vastoinkäyminen: Ajoin viikon mittaisen ruokkoamattoman sängen pois. Tai sitä tehdessäni ajattelin, että ei, kokeilempa tällaisia italialaistyyppisiä kapeita keikariviiksiä.

Ja sitten aamiaispäytään ylpeänä esittelemään ylähuulta.

– Jaa. Mistäs sait innostuksen kokeilla tuollaista amis-lookia?

IMG_0027


Kommentoi (0)


Kallio Block Party ja muita syitä rakastaa Helsinkiä

Teksti: | Julkaistu 4.8.2013

Olipa ihana kesäviikonloppu. Käytiin Kalliossa korttelijuhlissa ja kavereiden pihalla Arabianrannassa pihakirppiksellä.

Helsinki on nyt mahtava paikka, jossa koko ajan on jotain kivaa tekeillä. Ihmiset järjestävät isoja ja vähän pienempiä tapahtumia.

Ja sitten kun tulee nälkä, voi mennä lasten kanssa ravintolaan tai kahvilaan. Valinnanvaraa on.

Rakastan tätä kaupunkia just siksi. Täällä on hyviä ihmisiä ja hyvää meininkiä.

image

Castreninkadun bileet. Tarjolla kotijäätelöä ja suomiräppiä.

image

Jääjukurttia kolmipyörän kyydistä. Näitä fillarikojuja alkaa näkyä kaduilla yhä enemmän. Siistii! (Mut ei me silti ostettu mitään)

image

Teatterin roskalavalta löydetty polkuauto oli Kallion juhlien lapsimagneetti. Kuski kertoi, että pyörä oli ekaa kertaa käytössä kaupungilla.

image
image

Sateenvarjorattaat on ässät...

image

... Koska ne mahtuvat laatikon kyytiin.

image

Sitten Tokoinrannan leikkipuistoon. Välillä sitä meinaa unohtaa, miten älyttömän hyvät leikkipaikat meillä on. Mut onhan tämäkin teline huima.

image

Autoton Vaasankatu. Joo tää on kyllä fiasko. Ei paikoista tehdä kivoja viemällä jotain pois, vaan tuomalla jotain lisää. Kävelykatu tarttis terasseja ja istutuksia. Tää on vain autiota... Eikä Tuk-tulosta silti mahtunut tilaamaan ruokaa.

image

Eiks oo hyvää? Kurvin Mount Etnalle pisteet etenkin lapsiystävällisyydestä. Pastakin oli hyvää. Tullaan uudestaan!

image

Aamupäivällä Arabianrantaan pihakirppikselle. Hyvä meno! (Miten näitä järjestettiin ennen Facebookia?)

image

Kommentoi (3)


Laatikkopyöräily on vaan niin siistii

Teksti: | Julkaistu 27.7.2013

image

Lähdin lyhyen työpäivän jälkeen kavereiden ja muksujen luo Ihana-kahvilaan. Kaverit olivat tulleet omalla Christianiallaan, meidän Bakfiets oli toinen kahvilan parkissa odotteleva laatikkopyörä.

Ilta jatkui Paavalinkirkon leikkipuistoon ja hake saat -nepalilaisen kautta kumpulaan pihaillalliselle ja nurmikkokylpyyn.

Ruokia odotellessa juteltiin laatikkopyöräarjesta.

– Viime viikolla käytiin Pakilassa. Vaihtoehdot oli mennä autolla kehätietä tai pyörällä puiston läpi ja jokivartta. Oli aika helppo valinta.

– Joo, toi laatikkopyöräily on kyllä ihan käsittämättömän siistiä. Sitten kun vaan saa lapset kyytiin, niin se on ihan mielettömän rentoa. Etenkin nyt, kun molemmat nukkuu kyydissä…

Ehkä tämä on se juttu, jonka olen unohtanut täällä blogissa suoraan sanoa. Lasten kanssa pyöräily on ihan mielettömän kiva tapa liikkua.


Kommentoi (2)



Leikkipuistot tutuiksi

Teksti: | Julkaistu 26.7.2013

image

Yritin viedä pojat kotimatkalla Kulosaaressa leikkipuistoon, jossa on käyty vain pari kertaa. Lähempänäkin on kivoja, tänne on kolmisen kilometriä eli aika paljon.

Kaarsin leikkipuiston nurkalle Lootalla.

– Ei tähän leikkipuistoon!

-.Miksei, mähän lupasin tuoda teidät uuteen puistoon?

– Me käytiin täällä päivällä äitin kanssa syömässä sushia!

Niin. Ton Lootan kanssa on selvästi liian helppo käydä paikoissa. Leikkipuistot tulevat turhan nopeasti tutuksi.

Onneksi pyörällä oli nopsa polkaista Kasinon rannassa olevalle leikkipaikalle. Se kelpasi.


Kommentoi (0)


Keksejä. Keksejä!

Teksti: | Julkaistu 8.7.2013

WP_001742

Uhkailu, lahjonta, kiristys. Tällähän lapset kasvatetaan.

Laatikkopyörän kyydissä se menee jotenkin näin:

Uhkailu: Jos et nyt käyttäydy kunnolla, pannaan sulle turvavyöt saman tie.

Kiristys: Jos tuo huutaminen ei lopu, niin et saa katsoa piirrettyjä kotona.

Lahjonta: Jotain pureskeltavaa kakaroille, että pysyvät hiljaa.

————-

Tänään olin oikein perinpohjaisen nerokas ja ostin muksuille paketillisen muumikeksejä Kurvin K-kaupasta. Että pysyisivät ihannelapsina koko pitkän matkan. Piti ensin käydä korjaamassa Suvilahteen känni-illan puolivälissä jäänyt pyörä, josta oli kumi puhki. Sitten piti polkaista Pakilaan käyttämään Loota ensihuollossa.

Jollain kummallisella harhautuksella (uhkailu vai kiristys?) päästiin Arabianrantaan asti ennen kuin keksijemma piti korkata.

Ensin meni ihan mahtavasti. Lootassa oli kaksi poikaa, jotka olivat hiljaa ja keskittyivät ahmimaan keksejä.

Jatkettiin Vantaajoenvartta. Jossain Oulunkylän siirtolapuutarhan tietämillä alkoi hymy olla molemmilla korvissa. Vanhempi heitteli puolikkaita muumimammoja pusikkoon ja tarjosi niitä vauhdissa kuski-äidille ja viereistä pyörää polkeneelle isälle. Kuopus tuohtui aina, kun keksipussista tarjottiin herkkuja niin kauas, ettei santsikäsi yltänyt pussin pohjalle.

Kaksi kilometriä myöhemmin kaksivuotias kirkui kuin palosireeni pitkin pusikkoreittiä ja nuorempi hihitti taukoamatta. ”Joo ihan vaan yhdet otettiin” -meininki kiihtyi siihen tahtiin, että keksipussi piti takavarikoida.

Mikä ei tietenkään auttanut mitään, koska kolmannes keksipaketin sisällöstä oli jemmattu laatikon pohjalle. Isompi kurotteli sieltä herkkuja ja jakoi niitä nuoremmalle.

Sanovat, että sokerihumala on vain myytti. Minä sanon, että höps. Minä näin.

——–

Oli hieno päivä. Käytiin aamulla uimassa ja leikkipuistossa. Siellä oli yksi Bakfietsi parkissa ja meidän vanhan Bakfietsin ostanut @salli tuli juttelemaan heti kun karautettiin Tuorinniemen nurmikolle. Oli mukava vaihtaa kuulumiset!

Lähihuoltomies Börje vastasi puhelimeen laatikkopyörän kyydistä Kööpenhaminasta ja ihmetteli, että minkä etiäisen perusteella osasin soitella just nyt. Onneksi Börjellä oli varamies töissä, joten sain hankittua leikkipuiston naapurista sisäkumin Pelagon rikkoutuneen tilalle.

Sörnäisissä testattiin Fafasin falafelit. Mahtavaa kamaa. Ja mahtia oli myöskin hävyttömästi karauttaa Bakfiets sisään terassille nukkuva muksu kyydissä. Jos lastenrattailla saa tulla, niin kyllähän tälläkin, eiks je?

Ihana-kahvilaankin olisi ajettu pyörä varmaan sisään asti, mutta se ei ollut auki. Oli silti mahtava käydä pyörähtämässä Kalasatamassa. Tykkään epäpaikoista. Ja Kalasataman valtava rakennustyömaa kaiken keskellä, se on epäpaikkojen aatelia.

Oletteko muuten hokasnneet, että kyltistä ”Tervetuloa Kalasatamaan” saa tosi helposti väärinluettua ”Tervetuloa kalastamaan”?

Pakilassa käytiin @pa:n palveltavana Liikkuvan Laatikon huollossa. Bakfietsin sähköissä oli jotain kummallista, asia korjaantui vaihtamalla akku. Virtaa kyllä sai ja avustus toimi, mutta vastaladatulla akulla ohjauspaneli näytti tyhjää patteria ja nolla-rangea. Paulin pulju on kyllä kesäkelillä viihtyisintä fillarikauppaa, kun lapset voivat leikkiä omakotitalon pihalla samalla kun pyörää puunataan kuntoon. Huippumeininki!

Vähän hinguin Fr8:ia tai Gr8:ia seuraavasta Workcycles-pyöräkuormasta, joka kuulemma rantautuu Helsinkiin lähiviikkoina…

Tauko

Tauko

————–

Laatikkopyörälle tuli tänään täyteen 700 ajettua kilometriä. Pelkästään tämän päivän retkeltä Herttoniemi – Sörnäinen – Pakila – Herttoniemi kertyi melkein neljäkymppiä matkaa. Ne ovat melko lyhyitä kilometrejä, sähköapu on kyllä tehnyt ajamisesta helppoa.

Kotona juteltiin, että meinää vatsa molemmilla kasvaa.

– No mutta kyllähän tuolla pyörällä tulee liikuttua aika paljon

– Kun siinä on se sähköapu niin ei ne kalorit pala…

– On se silti vastaa kuntoiluna kävelyä, ja tulihan tänäänkin poljettua pari tuntia

– Ei se kyllä vastaa. Kaksi lasta kärryissä on ihan eri meininki.

– Mmmmm. Pitäiskö piilottaa akku?

– No meidän pyöräily kyllä loppuis siihen.


Kommentoi (8)