Kahden tonnin perheauto, kolmen tonnin perhepyörä

Teksti: | Julkaistu 27.6.2013

auto
pyörä

Meillä on nyt auto. Perheauto. Iso farmari.

Koska meillä on myös kaksi lasta, perheauton omistamisessa ei pitäisi olla mitään kummallista. Nelihenkisillä perheillä nyt tapaa olla auto. Koska se on niin kätevää.

Meidän autolle kohotellaan kuitenkin vähän kulmia. ”Huijari”,  tuttava nauroi. ”Ensin sinut valitaan vuoden pyöräilijäksi, ja seuraavalla viikolla hankit auton.”

Oli siinä välissä kaksi viikkoa. Ja hankin myös yhden pyörän pari viikkoa myöhemmin. Mutta silti. Töissäkin naljailivat.

Ostin auton isältäni. Hinnaksi sovittiin kaksi tuhatta euroa. Sen siitä olisi saanut vaihdossa uuteen. En maksanut autosta, vaan ajatus oli, että käytän sitä kesän, myyn pois ja tilitän rahat maksuna autosta. Tavoite olisi tuo kaksi tuhatta euroa.

Se on minusta melko vähän rahaa autosta. Automainoksissa autot maksavat vähintään kymmenen kertaa enemmän.

Ostimme keväällä myös uuden perhepyörän. Se maksoi yli kolme tuhatta euroa. Osan summasta maksoin kuitenkin vaihtokaupalla: kauppias sai mainostilaa blogiin, minä alennusta pyörästä. Mutta silti. Meillä on kolmen tuhannen euron perhepyörä ja kahden tuhannen euron perheauto. Pyörä on vuosimallia 2013, auto vuodelta 1999.

Pyörällä on ajettu nyt vähän yli 500 kilometriä, lähinnä kauppa- ja asiointireissuja. Auto meillä on retkeilyä varten. Kävimme sillä tapaamassa metsään muuttaneita kavereita, koska metsä on niin kaukana, että sinne pääsee vain autolla. Samalla reissulla tapasimme myös järven rantaan muuttaneen veljen ja pellon reunaan muuttaneet ystävät. Matkaa tuli yhteensä melkein tuhat kilometriä. Pitkä retki.

En ole omistanut autoa tällä vuosituhannella. Olen aina vuokrannut auton, kun se on ollut tarpeen. Vuodessa autovuokriin on mennyt noin 1500 euroa.

Automme on niin vanha, että otin siihen vain liikennevakuutuksen. Se maksoi noin 700 euroa vuosi. Koska emme juuri autoile talvella, riittää, että auto olisi vakuutettuna puolet vuodesta. Se maksaisi vain 350 euroa.

Ehkä meidän kannattaisi pitää auto.

Annoin meidän perhepyörän täksi viikoksi lainaan Project Maman Katjalle. Ajattelin, ettei sitä tarvita koko ajan, koska nyt meillä on auto, jolla voi hoitaa isommat kuljetukset.

Koko viikon oli vähän orpo olo. Olisi tehnyt mieli lähteä parin kilometrin päässä olevaan leikkipuistoon pyörällä, mutta molemmat lapset eivät olisi mahtuneet yhden pyörän kyytiin. Uimarannallekin on kärryillä liian pitkä matka. Lopulta lähdimme uimarannalle autolla. Menimme mahdollisimman kaukana olevalle uimarannalle, että siinä olisi ollut enemmän järkeä. Aika järjettömältä se tuntui silti.

Tänään tulimme autolla isäni luo. Aina ennen olemme kulkeneet junalla. Se on mukavaa. Lapset leikkivät leikkivaunussa, vaimo käy ainakin kerran matkan aikana ravintolassa ostamassa kahvin (ja joskus pullan) ja minä surffailen netissä, jos lapset eivät vaadi satuja. Koska meillä on nyt auto, matkat kannattaa tehdä sillä. Vaimoni ei halunnut ajaa, koska satoi. Minä olisin halunnut surffata netissä, mutta en voinut, koska vaimo ei antanut surffata samalla kun ajoin autoa.

”Voidaanko me enää koskaan kulkea junalla?” Vaimo kysyi. ”Ei meidän kannata, koska meillä on nyt tämä auto”, minä sanoin.

”Myydään auto pois”, vaimo pyysi.

Meidän kolmen tonnin perhepyörämme on sähköavusteinen Workcycles Carbogike Long. Pyöristä voi lukea lisää Tavarafillariblogin Laatikkopyörän osto-oppaasta 2013.


Kommentoi (11)