”Ole valovainen, ettei kaikki autot aja sinua lituskaksi”

Teksti: | Julkaistu 4.7.2013

Kun minulta kysytään, miksi laatikkopyörä on niin hieno juttu, sanon että se tekee päiväkotimatkoista helppoja. Se on valehtelua. Meidän muksu ei suostunut keväällä pyörän kyytiin, koska se halusi pyöräillä itse.

Pyöräily tarkoittaa kaksivuotiaalla potkupyöräilyä. Meillä on Islabikesin Rothan -potkupyörä, joka oli sairaan kallis. Ostin sen pojalle kaksivuotislahjaksi. Se on ollut tosi hitti. Onneksi ja valitettavasti. Laatikkopyörä ei oikeastaan ole kulkuneuvo, se on huoltoauto. Siihen keräillään vilttiketju matkan varrelta, jos tarpeen. Muuten tehtävä on vain ajaa perässä.

Yleensä vajaan kilometrin päiväkotimatkaan kuuluu pätkä holtitonta kaahaamista, pätkä asiallista ajoa, pari pitkää maailmanihmettelypysähdystä ja viimeisen nousun hidas mitä-jos-ei-nyt-kuitenkaan-mentäis-päiväkotiin -vitkuttelu.

Nykyään saattaa kuulua myös pätkä, jolla kaksivuotias yrittää saada mahdollisimman pitkän lukkojarrutusviivan aikaan käsijarrulla. ”Katto, mä liftaan” (driftaan, kuten autot-sarjan spinnoff-piirretyissä)

Matkaan kuuluu myös pelkkää kapeaa jalkakäytävää ja neljä risteystä. Potkupyörällä onkin treenattu tasapainon lisäksi liikenteen joukossa kulkemista.

Se ei ole ihan yksinkertaista.

Meidän perheessä ollaan tosi tarkkoja siitä, että jalkakäytävillä ei pyöräillä. Kun liikutaan äidin tai isän kyydissä laatikkopyörällä tai lastenistuimessa, mennään aina ajoradalla.

Sen sijaan lapset eivät koskaan pyöräile ajoradalla, vaan aina jalkakäytävällä.

Kaksivuotiaalle kaksoisstandardi on hankala.

Poika ehti oppia aikuisten säännön jo kevättalvella. Minähän pyöräilen vuoden ympäri, poika ei. Sitten poika aloitti potkupyöräilyn, ja ensimmäiset reissut seurasin jalan.

Sitten lähdin saattamaan pyörällä pitkin ajorataa. Poika potkutteli jalkakäytävällä. Risteyksessä ohjasin kiveyksen reunaan, nousin pyörän selästä ja lähdin taluttamaan pyörää jalkakäytävällä, jotta ylittäisimme suojatien yhdessä.

Poika katsoi minua tyrmistyneenä. ”Aikuilet pyölällä ajolalalle! Aikuilet pyölällä ajolalalle!”

Niin. Taas on tosiaan eri säännöt, jos pyörää taluttaa. On hankalaa.

————–

Pitkän kesäloman jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa tällä viikolla töihin.

”Millä isi menet töihin?”

”Pyörällä.”

”Millä pyörällä?”

”Isin pyörällä.”

”Millä me mennään sitten äidin kanssa leikkipuistoon?”

”Sillä isolla laatikkopyörällä.”

”Etkö sinä menekään sillä töihin?”

”Ei, kun meillä on monta pyörää. Isi menee sillä Pelagolla, missä sinä istut sylissä.”

”Ai äidin pyörällä?”

”Ei kun se on isin pyörä. Äiti vain lainaa sitä usein.”

”Ai jaa.”

”Joo. No hei hei nyt, pitäkäähän hauskaa!”

”Isi?”

”No?”

”Aja sitten valovasti siellä autotiellä, ettei ne kaikki autot aja sinua lituskaksi.”


Kommentoi (2)