Projekti: Hyvät pyörätelineet taloyhtiölle

Teksti: | Julkaistu 24.4.2014

Olen sattumoisin joutunut / päässyt muiden pyörähörhöilyjeni lisäksi vastuuseen taloyhtiömme pyöräparkista. Nyt etsiskelen hyviä pyörätelineitä.

Nyt ensimmäisessä vaiheessa haetaan yhtä telinettä pyörien kesäparkkiin, jonka olemme perustamassa taloyhtiön pihaan. Huomasimme, että tontin kulmassa on tilaa, joten tasoitamme sinne 6-10 pyörän pysäköintiin sopivan tasanteen ja panemme sinne seisontatelineen.

Ei perinteiselle kampatelineelle!

kampateline

Perinteisesti pyörien pihapysäköinnissä käytetään ns. kampatelineitä, joihin fillari pannaan seisomaan eturenkaastaan metalliputkesta taivuteltuun ”kampaan”.

Jos se minusta on kiinni, meille ei taloon enää näitä hankita. Kampatelineen hyvät puolet kun liittyvät muihin asioihin kuin pyörän säilytykseen.

Kampatelineen hyvät puolet

  • Hinta. Viiden pyörän kampateline maksaa alle satasen eli 20€/pyöräpaikka.
  • Säilytys. Kun teline ei ole pyöräpysäköinninkäytössä, se on suht kevyt siirtää ja se mahtuu pieneen tilaan.

Kampatelineen huonot puolet

  • Kampateline on surkea käyttää. Naapuripyörän ohjaustanko on yleensä tiellä. Käytännössä moni ratkaisee ongelman panemalla pyöränsä näennäisesti telineeseen, mutta oikeasti pyörä on kahden pyöräpaikan välissä, ikään kuin auto parkkiruutujen viivojen keskellä. Mitä pointtia on telineessä, jota ei edes käytetä telineenä?
  • Pyörä on erittäin hankala lukita kiinni telineeseen. Runko on kaukana telineestä ja muut pyörät lukitsemisen tiellä. Varkaan on helppo nostaa lukittukin pyörä telineestä pakettiautoon – vaikka sitten ilman eturengasta, jos se on sentään jaksettu ähertää vaijerilukolla kiinni telineeseen.
  • Telineeseen sujautettu eturengas on vaarassa vääntyä pilalle, kun naapuripyörää yritetään keplotella irti telineestä.
  • Sivusta katsoen näyttää siltä, että kampatelineet eivät itsekään kestä kovin hyvin. Lumenpoistokoneet ruhjovat ne säännönmukaisesti piloille.
  • Kampateline ei edes säästä tilaa. Kuuden pyörän teline on leveydeltään 210cm, kun modernimpi Valpastin Sixpack kuudelle pyörälle on vain 160 senttiä leveä.

Haussa runkolukituksen mahdollistava putkiteline

Ainakin Helsingissä kampatelineitä on vaihdettu kiitettävästi ns. runkolukituksen mahdollistaviin putkitelineisiin. Simppeleimmillään kyse on oikeastaan vain metallikaiteesta, jota vastaan pyörä asetetaan nojaamaan. Kaiteeseen pyörä on helppo lukita U-lukolla, vaijerilla tai ketjulla.

Yhteen kaiteeseen voi lukita kaksi pyörää, yhden kummallekin puolelle.

Muutaman nettihaun ja Helsingin Polkupyöräilijöiden FB-ryhmässä kyselyn jälkeen kasassa on kolme ehdokasta.

Pyöräteline Ilmarinen

Ilmarinen pyöräteline

Tätä telinettä kaupataan parissakin eri verkkokaupassa. Hinta on 316 euroa (sis ALV) ja telineeseen menee kahdeksan pyörää. Päälle tulisi vielä rahti, joka olisi minimissään 50€.

Hinta veroineen siis 366 euroa eli 46 euroa / pyöräpaikka.

Telineen leveys on 200cm, syvyys 106cm ja korkeus 80cm.

Valpastin Sixpack

Valpastin Sixpack Tikkurila

Valpastimen Sixpack on kuuden pyörän teline. Näitä on näkynyt Helsingissä myös julkisessa käytössä, firman malliksi lähettämä kuva tosin taitaa olla Vantaan Tikkurilasta.

valpastin_sixpackKyselin hintaa, joka olisi perustelineelle 325 euroa + ALV eli 403 euroa ja rahti, jonka hinnaksi arvioitiin 35 euroa. Yhteensä siis 438 euroa eli 73 euroa / pyöräpaikka.

Telineen leveys on 160cm, syvyys 50cm ja korkeus 90cm. Sitä voi myös tilata erikoismittoihin, lähinnä kaiketi usemmalle pyörälle.

Bikekeeper One side 8

bikekeeper-oneside8-classicBikekeeper on nimestään huolimatta suomalainen firma, jonka pakun olen nähnyt silloin tällöin kotinurkilla Herttoniemessä. Nettisivujen yhteystietojen mukaan kotiosoite firmalla on Vuosaaressa.

Näitä telineitä on ainakin Suvilahden pihassa erinäisissä paikoissa. Siis kuvasta poiketen kaksipuolisena.

Pihalle saattaisi mennä kaksipuoleinenkin teline, mutta kyselin hintaa yksipuolisesta kahdeksan paikan telineestä. Se elisi 890 euroa + alv eli 1104 euroa, joskin hinta sisältäisi kuljetuksen Helsingissä ja vähän halvennustakin lupailtiin taloyhtiöasiakkaalle. Tuolla hinnalla kuitenkin 138 euroa pyöräpaikkaa kohden.

Tämän telineen leveys on 200cm, syvyys 106cm ja korkeus 80cm.

No mikä se vois olla?

Uudelleen sanon, että jos on minusta kiinni, niin ei ainakaan perinteinen kampateline.

Muista löytämistäni vaihtoehdoista BikeKeeper vaikuttaa ylihinnoitellulta. Olisi aika hankala ylipuhua taloyhtiön hallitusta maksamaan yli tuhatta euroa yhdestä telineestä – saati sitten montaa tuhatta euroa monesta.

Halvin olisi Ilmarinen, mutta omassa pihassa katselisin kyllä mieluiten Valpastimen Sixpackia.

Sixpack on selvästi muita sirompi ja simppelimpi eli näyttää paremmalta.

Lisäksi veikkaisin, että pystyputket ovat vinoihin tai vaakatasossa kulkeviin putkiin verrattuna hyvä veto lukitsemisen kannalta, koska jostain kohdasta sitä tolppaa löytyy varmasti paikka eri kokoisten pyörien lukitsemiseen. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta saadakseen pienen lastenpyörän rungosta kiinni esimerkiksi Ilmariseen täytyy pyörä kirjaimellisesti ripustaa telineeseen roikkumaan.

Meidän käytössämme sen plussapuoli olisi myös, että ainakin kuvan perusteella se näyttäisi myös mahdolliselta siirtää talveksi syrjään. Tämä voi olla tarpeen, sillä pieni pyöräsesonkiparkkimme muuttuu lumitalvina lumenläjitysalueeksi.

Päätöksiä ei ole vielä tehty, joten olisi kiva saada lisää vinkkejä telineistä ja ajatuksia siitä, mitä kannattaisi hankintaa tehdessä ottaa huomioon.

BTW, seuraavassa fillaritelinemetsätyksen osassa mittaillaan vähän pyöräkellaria ja tehdään sama pohdinta sisätilojen osalta.  Stay tuned. (No henkeä ei kannata pidätellä, voi mennä tovi ennen kuin sinne asti päästään)


Kommentoi (4)


Taluta suojatiellä -sääntö on lapsia varten

Teksti: | Julkaistu 20.3.2014

Alle 12-vuotias saa pyöräillä jalkakäytävällä, mutta suojatien yli pyörä on talutettava. Noudattaako tätä kukaan?

Alle 12-vuotias saa pyöräillä jalkakäytävällä, mutta suojatien yli pyörä on talutettava. Noudattaako tätä kukaan?

En tiedä, kuinka monta kertaa olen lukenut eri yhteyksissä sen väärän käsityksen, että polkupyörä olisi talutettava suojatien yli. Ei ole. Tai periaatteessa on, mutta aikuisen vinkkelistä säännön hokemisessa ei ole mitään tolkkua.

Sääntöjen vastaisesti suojatiellä voi nimittäin pyöräillä vain, jos sitä ennen JA sen jälkeen pyöräilee sääntöjen vastaisesti jalkakäytävällä. Jalkakäytävällä ei saa pyöräillä, joten poliisin ja huolestuneiden kansalaisten jatkuva toistelu pyörän suojatiellä taluttamisesta on absurdi.

Siitä tietenkin sopisi sanoa tiukemmin, että jalkakäytävällä ei saa pyöräillä, koska siitä seuraa kaikenlaista ikävää. Kapeilla jalkakäytävillä pyöräilijä aiheuttaa vaaraa jalankulkijoille, ja tullessaan risteykseen hän on itselleen vaaraksi.

Jalkakäytävällä pyöräily on vaarallista, koska sieltä autotielle pärähtävä pyöräilijä tulee autoilijalle yllätyksenä. Millään kohtuudella ei voi olettaa, että autoilijan pitäisi varautua jalkakäytävältä suojatielle laittomasti kiitävään pyöräilijään.

Pyörätiellä ja yhdistetyllä pyörätie-jalkakäytävällä (ns. kevyen liikenteen väylä) saa pyöräillä, ja sen päätteeksi autotien ylittävä suojatie on ns. pyörätien jatke. Sitäkin saa pyöräillä, vaikka se näyttisi ihan suojatieltä.

Ja autoilijan pitäisi olla varautunut pyörätieltä tulevaan pyöräilijään, koska, no, pyörätietä kuljetaan pyörällä ja pyöräilynopeutta. Toki väistämissäännöt jne.

Mutta muistakaa lapset!

Paitsi että. 12-vuotiaaksi asti lapset saavat ajaa jalkakäytävällä pyörällä. Olen nyt syvällisemmin tajunnut tämän viimeeksi kuluneen viikon aikana, kun olen seurannut 3,5-vuotiaan esikoiseni pyöräilyharjoituksia. Hänellä on edessä jalkakäytäväpyöräilijän uraa jopa 8,5 vuotta.

10-vuotias voi ajaa fillarilla jalkakäytävää jo melkoista vauhtia – ja yllättää risteyksessä autoilijan.

Mikä järkevä laki! Lapset pitää opettaa taluttamaan suojatien yli, koska he ovat jalkakäytävällä pyöräilevä poikkeus, johon autoilijan ei voi olettaa varautuvan.

Käytännössä tämä on kuitenkin hirveä riesa, joka meidänkin perheessämme aiheuttaa vähän jännitteitä. Onko tätä sääntöä nyt sitten pakko noudattaa lapsen kanssa liikkuessa? Aika moni jättää noudattamatta.

Jos pikkulapsen kanssa on liikkeellä itse jalan ja lapsi kulkee pyörällä, jokaisesta risteyksestä tulee hirveä show. Ensin pysähdytään, sitten noustaan pyörältä, varmistetaan että ylitys on turvallinen, talutetaan, noustaan pyörälle… Huh.

Vielä rankempi show on, jos itse ajaa pyörällä ajoradalla ja lapsi jalkakäytävällä.

Jännite syntyy siis siitä, että vaimon mielestä tässä voisi noudattaa maalaisjärkeä ja antaa lapsen polkea, kunhan ylitys tehdään aikuisen kanssa yhdessä. Minä puolestani haluaisin iskostaa talutussäännön alusta lähtien selkäytimeen niin, että muita tapoja ei ole, kun esikoinen on neljän vuoden päästä lähdössä fillarilla kouluun.

Mitä mieltä te olette?


Kommentoi (33)


Pyöräteiden talvikunnossapito, näin se toimii käytännössä

Teksti: | Julkaistu 16.3.2014

Talvellakin voi pyöräillä, JOS pyörätiet on aurattu. Yleensä lumisadetta seuraavana päivänä ei ole.

Talvellakin voi pyöräillä, JOS pyörätiet on aurattu. Yleensä lumisadetta seuraavana päivänä ei ole.

Ajateltiin lähteä Heurekaan näin sunnuntaina, kun siellä on ilmaiset planetaarionäytöksetkin.

Herttoniemestä Tikkurilaan on 12 kilometriä fillarilla, noin 45 minuuttia polkupyörällä rauhalliseen tahtiin. Vähän retkeilyn puolella, muttei mitenkään mahdoton.

Itse asiassa, nyt kun tuo aurinkokin vähän pilkistää pilvenraosta, voisi olla kivakin tapa liikkua. Saisi ulkoilmaa ja vähän läskeille liikettä. Ja lapset olisivat lämpimässä kuomun alla.

Mutta koska eilen satoi lunta, melkoisella varmuudella pyörätiet ovat ihan ajokelvottomassa kunnossa tänään.

Lasten kanssa ei oikein viitsi lähteä kokeilemaan. Teoriassa on mahdollista, että lumityöt on tehty, mutta koska kokemus osoittaa toisin, ei oteta riskiä.

Sen sijaan mennään julkisilla. Herttoniemestä Tikkurilaan pitää mennä keskustan kautta, pelkkä yliämääräinen kierros on jotakuinkin tuo 12 kilometriä. Aikaa menee yli tunti, siis kolmannes enemmän kuin hoidettuja pyöräteitä.

Korneintahan tässä on, että JOS ne pyörätiet on aurattu, homma menee hukkaan, koska mie en usko. Tämähän tämän koko pyöräteiden talvihuollon ongelma on: kun laatu vaihtelee, vain kuntopyöräilijät vaivautuvat tsekkaamaan kunnon. Tavalliset ihmiset vaihtavat autoon tai julkiseen, kun fillariteiden kuntoon ei voi luottaa.


Kommentoi (1)



Ihanneisä houkuttelee lapset ulkoilemaan (mutta ei näin)

Teksti: | Julkaistu 13.3.2014

Ensin ei lähdetä ulos, sitten ei suostuta sisään ennen pimeää.

Ensin ei lähdetä ulos, sitten ei suostuta sisään ennen pimeää.

Meidän vanhempi poika (3,5v) oppi pyöräilemään ilman apupyöriä eilen.

Tänään oli kevään kaunein päivä ja jätkät vain halusivat leikkiä majaleikkiä olohuoneessa.

– Hei lähdetään ulos. Vaikka pyöräilemään.

– Joo! Skeittiparkkiin!

– Voidaan mennä huomenna, mutta nyt se on täynnä isompia poikia. Ei mennä sinne tänään. Mennään jonnekin muualle.

– Ei kun mä haluan hyppyreitä!

– Tuossa takapihallakin on hyppyreitä. Voidaan mennä metsään.

– Ei siellä ole hyppyreitä! Mä haluun skeittiparkkiin.

(Miettii)

– Hei kuule, skeittiparkit on vain harjoitusta varten. Oikeasti kaikki haluavat ajaa metsässä.

– En usko.

– No katsotaanko tietokoneelta video?

(Epäileväinen mutristus) – No joo.

Ei ollut taas suunniteltu juttu tämä. Youtubesta etsin MTB-videota ja panin ekan pyörimään. Oli tämä.

)

Ei ollut vaikeuksia enää saada poikia ulos. Yllättävän vähän tarvittiin paikkailuakaan.

Nössöt taluttaa, tosimiehet ajaa potkumopolla kalliolta.

Nössöt taluttaa, tosimiehet ajaa potkumopolla kalliolta.

 


Kommentoi (0)


Pyöräilyn terveysonnenpyörä

Teksti: | Julkaistu 16.2.2014

Ajauduin taas kaverini kanssa keskusteluun pyöräilystä ja kypärän käytöstä. Pitääkö kypärää käyttää aina ja miksi?

Kyllä, kypärää kannattaa käyttää, koska se voi pelastaa hengen. Mutta ennen kaikkea kannattaa pyöräillä, koska se on terveellistä.

Päädyn näihin keskusteluihin, koska tapani on rauhoitella ihmisiä, jotka pitävät pyöräilyä ilman kypärää vaarallisena. Ei se ole. Pyöräily on terveellistä, kypärän kanssa tai ilman. Kypärän käyttö vain pienentää riskiä kuolla tai vammautua sen epätodennäköisen onnettomuuden sattuessa.

Aihe on hankala, koska siihen liittyy tilastollista ajattelua, joka on arjessa aika vierasta. Asiat joko tapahtuvat tai eivät tapahdu, ja aina on parempi vetää varman päälle.

————–

Kuviota on ehkä helpompi ajatella ajatusleikin avulla.

Kuvitellaan, että pyöräily on jättimäinen onnenpyöräpeli. Pelissä on tuhat onnenosumaa ja yksi musta rosvosektori.

Jokainen pyöräytys vastaa pyöräilypäivää. Jokaisella onnekkaalla pyöräytyksellä terveys kohenee, minkä seurauksena elinikä pitenee kaksi tuntia.

Tuhatta tylsää ja terveellistä onnettomuuspäivää kohden on yksi onnettomuuspäivä, onnenpyörän rosvosektori. Silloin onnenpyörää pyöräytetään uudestaan, jotta nähdään miten kävi.

Ylivoimaisesti suurimmasta osasta pyöräilyonnettomuuksia selviää säikähdyksellä tai naarmuilla. Ehkä yksi sadasta johtaa vakavampaan vammaan, kuten vaikkapa murtuneeseen ranteeseen tai solisluuhun.

Tuhatta onnettomuutta kohden on yksi erityisen onneton tapaus, jolloin pää kolahtaa katuun. Onnenpyörässä tulee kaksi rosvosektoripyöräytystä perän jälkeen.

Tässä kuvitteellisessa pelissä tämä rosvosektoritupla tarkoittaa kuolemaa – paitsi jos käyttää valttia, kypäräkorttia, jolla tuplarosvostakin selviää hengissä.

—————

Vähän yksinkertaista tilastomatematiikkaa tästä onnenpyöräpelistä: Jokaista onnettomuuteen osunutta onnenpyörän pyörähdystä kohden jaetaan voittona yli 80 päivää lisää terveyttä ja elinikää. Kaksi perättäistä rosvosektoria on niin harvinainen yhdistelmä (mahdollisuus on yksi miljoonasta), että tilastollisesti sitä ennen ehtisi voittaa liki 230 vuotta – kolme elinikää – lisää elinaikaa.

Kuoleman ei kannattaisi tällaista uhkapeliä pyörittää. Onnenpyörää hoiteleva viikatemies jää siinä tappiolle, tarkkaan ottaen kolme elämää jokaista kuolemaa kohden.

Yksittäisen pelaajan kannalta kuolema on kuitenkin aito riski. Jos käy huono tuuri, tuplarosvon voi kuitenkin saada jo ensimmäisellä pyöräytyksellä. Siksi olisi typerää pelata ilman kypäräkorttia, joka pelastaisi epätodennäköiseltä epäonnelta.

————–

Pelin luvut on vedetty täysin hatusta eikä se missään nimessä vastaa tarkalleen todellisuutta. (Jos tähän kaivelisi jonkinlaiset aidot numerot ja hioisi sääntöjä, tästä voisi saada melko vähäisellä koodaamisella ihan hyvän pikku aplikaation jollekin nettisivulle, vink vink.)

Ajatusleikin  tarkoitus on kuitenkin havainnollistaa, mitä tarkoittaa, että pyöräilyn hyödyt päihittävät sen riskit.

Pyöräillessä voittaa terveydessä joka päivä ja häviää vain, jos omalle kohdalle sattuu aivan poikkeuksellisen paska mäihä. Silloin se kypärä on hyvä olla päässä.

Kansanterveydellisesti pyöräilyn terveysonnenpyörää kannattaa kuitenkin kannustaa pelaamaan. Mitä useampi pelaa, sitä enemmän voittoja kertyy pottiin. Vaikka yksittäistapauksissa kypäräkortti voi olla olennainen, kokonaisuuden kannalta sillä ei ole merkitystä.


Kommentoi (6)


Miksei näissä pyöräilytempauksissa ole mitään järkeä?

Teksti: | Julkaistu 19.8.2013

Ei jumalauta. Nyt keskustan puheenjohtaja Sipilä aikoo tempaista ajamalla pyörällä Oulusta Helsinkiin. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Näissä pyörätempauksissa ja -kampanjoissa ei yleensäkään ole mitään tolkkua. Ajatellaan nyt vaikka pyöräilynedistämisen nimissä vuodesta toiseen pyöritettävää kilometrikisaa. Sen voittaa joku setämiesten joukkue, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin ajaa erimuotoisia ympyröitä polkupyörällä päivät pitkät, päivästä toiseen. Ei mitään päätä eikä häntää.

Oulusta Helsinkiin pyöräilyyn menee noin 30 tuntia satulassa. Saman verran menee aikaa autoillessa Helsingistä Pariisiin.

Jokainen vähänkään järkevä ihminen menee Pariisiin lentokoneella. Oulusta Helsinkiin pääsee pyörää fiksummin lentokoneen lisäksi autolla.

Ei kai näissä tempauksissa ole tarkoituskaan olla mitään tolkkua. Lähinnähän niillä halutaan luodaan yhteishenkeä ja päästä vähän pätemään. Ihan hyvä. Jatkakaa.

Vänkään kuitenkin vielä vähän: Eri kulkuneuvoille ja -tavoille on liikenteessä omat tehtävänsä. Naapurin pihaan on fiksuinta kävellä, lähikauppaan kannattaa mennä pyörällä, mökille autolla ja Kanariansaarille lentokoneella.

Pyörällä ei ole tarkoitus ajaa mahdollisimman montaa kilometriä eikä etenkään Oulusta Helsinkiin.

Pyörä sopii parhaiten lyhyille, 1-10 kilometrin matkoille. Se on ovelta ovelle kaupungissa autoa nopeampi alle 7 kilometrin matkoilla. Pyöräilyn edistämisen idea on siinä, että näillä matkoilla auton käytössä ei ole systeemin kannalta järkeä, vaan turha autoilu on liikennejärjestelmää hidastava ja upottava painolasti. Jos ihmiset saadaan tekemään nämä lyhyet pöräykset auton sijaan pyörällä, kaupungista tulee turvallisempi, rauhallisempi ja puhtaampi paikka asua ja elää. Rahaakin säästyy.

Olennaista ei ole, kuinka monta kilometriä pyörällä ajetaan. Olennaista on, vaihtavatko ihmiset auton lyhyillä matkoilla pyörään – tai että he eivät lähde tukkimaan lähiönsä katuja autolla heti, kun heillä on siihen varaa.

Pyöräilyn edistäminen ei ole itseisarvo (tai joillekin on, samalla tavalla kuin vaikkapa jääkiekon tai esteratsastuksen edistäminen) vaan se on ihan aikuisten oikeasti merkittävää liikennepolitiikkaa. Tämä vaan meinaa hukkua hälyyn, kun edistämisen nimissä tehdään jotain ihan pöhkoä.

Mutta siis, jatkakaa. Pyöräily on toki monille myös kiva harrastus, ja harrastusmielessä Oulusta Helsinkiin pyöräily on tietenkin ihan hauska juttu. Ihan niin kuin joillekin voi olla Pariisiin autoilukin.

Kirjoittaja on Vuoden pyöräilijä 2013. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että pyöräilet tai olet pyöräilemättä juuri niin pitkiä matkoja kuin sinua huvittaa.


Kommentoi (15)


Syksy tulee, valot päälle!

Teksti: | Julkaistu 17.8.2013

IMAG0973

Esikoinen nukkui sellaiset perhearjen tappavat päiväunet, jotka päättyivät pitkän tappelun jälkeen kello 18.30. Kun Kuopus kävi nukkumaan puoli yhdeksältä, Esikoinen oli täydessä yhä kukkumiskunnossa.

Pantiin syysvaatteet päälle ja lähdettiin iltaeväsretkelle.

– Mennään potkupyörällä!

– No mutta siellä on jo tosi hämärää ja kohta ihan pimeää. Haluatko lainata isän pyörästä valoja?

– Joo! Voidaanko laittaa ne niin, että ne menevät tsing ding tsing ding?

En ole kovin kummoinen esimerkki-isä kypäräasioissa (ja tästä monet jaksavat minulle motkottaa, vaikka eivät motkota tuurijuoppoudesta tai tupakoinnista, joita pideän paljon isompina paheina), mutta valoista olen tarkka. Fillarissa pitää olla valot, edessä ja takana, ilman niitä ei pimeään sovi lähteä.

Nyt oli eka kerta, kun pantiin potkupyörään valot. Ilmeisesti aiemmin ollaan oltu liikkeellä vain valoisalla, sillä huh, kullä valot olivat tosi tarpeen. Eihän tuollaista polvenkorkuista rasvattua salamaa huomaa millään hämärällä pihakadulla ilman kunnon tuikkuja.

Pitää hankkia omat valot. Ehkä en ihan raaski hankkia samanlaisia neljänkympin USB-ladattavia Knoggeja kuin itselleni, mutta jotkut hyvät valot pitää ostaa.

Koska jos sitä kypärää pitää tuputtaa muksuille kasvatusmielessä, niin vielä enemmän pitäisi patistaa valojen käyttöön. Kypärän puutteesta kun kärsii vain oma pää, valottomat pyöräilijät ovat vaaraksi myös muille.

Laatikkopyöräkauppa Liikkuvan laatikon keväällä perustanut Pauli eli Tavarafillari.fin @pa kirjoitti viime syksynä Tavarafillarifillariblogiin hienon postauksen polkupyörän valoista ja heijastimista ja laatikkopyörien valoista eritoten. Se kannattaa tsekata.

Mitenkäs teidän muksut? Oletteko opettaneet valojen käyttöön jo taaperosta lähtien? Onko vinkkejä kivoista, kestävistä ja sopuhintaisista valoista lasten polkupyörään?

Lainavalot olivat muuten hitti.

– Otetaanko nämä mukaan kotiin?

– Otetaan vaan.

– Laita tämä päälle. Tämä punainen.

– Noin.

– Ei valoja käytävään! Älä pane valoja käytävään. Minä näytän tällä. Tästä mennään!


Kommentoi (9)


Ihan pakko saada: laatikkopyörä lapselle

Teksti: | Julkaistu 11.8.2013

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek-3

Olen potenut nyt yhden kvartaalin ajan pahemmanlaatuista ja täysin järjenvastaista pakkomiellettä, joka välillä iskee kiinni kovaa ja sitten taas helpottaa hetkeksi.

Haluan ostaa lapselleni oman laatikkopyörän.

Olin nähnyt näistä DeFietsfabriekin kolmipyöräisistä laatikkopyöristä kuvia aiemminkin. Olin vitsaillut Tavarafillarin palstalla, että tuollainen olisi pakko saada. Oikeasti olin ajatellut, ettei mitään järkeä.

Mutta sitten kävimme Tukholmassa ja näin tuollaisen pyörän livenä. Se oli menoa.

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek-2

Esikoinen hurahti tuohon pyörään ihan täysin, kun kävimme DeFietsfabriekin kaupassa Södermalmilla. Harmi vain, että satulatolppa oli liian pitkä, joten hän ei pystynyt oikeasti ajamaan pyörällä (oli silloin kaksivuotias. Olisi ollut mahtava henkselinpaukuttelujuttu sanoa, että meidän poika on ajanut kaksivuotiaana omalla laatikkopyörällä, mutta ei voi, harmi mikä harmi).

Sanoisin, että tuo pyörä sopii noin nelivuotiaalle. Ehkä pituutta pitäisi olla noin 100 senttiä, että se toimii hyvin. Meidän vanhempi poika on nyt noin 90-senttinen, ja sitä varten satulatolppa pitäisi katkaista ihan lyhyimmilleen. Polkeminen voisi silloin olla hankalaa. Mutta joo, varmaan sekin voisi tuolla jo ajaa.

Lasten laatikkopyörä - DeFietsfabriek

Ja pyörällä voisi ajaa pitkään.

DeFietsbafriekin Simon nosti kaupassa satulatolpan ylimpään asentoon ja ajeli lastenpyörällä itse. Hän kertoi käyvänsä silloin tällöin asioimassa pyörällä lähikaupassa. ”Eli tämä kestää aikuisen painon, ei ongelmia.” Lootaan voi lastata 60 kiloa. Ei mitään järkeä, mutta ihan älyttömän hauskaa.

Kaupassa roikkui pikkufillarin runkoja suurin piirtein kaikissa mahdollisissa väreissä. Simon kokoaa ne, kun tilaus tulee. Me ihastuimme mintunväriseen runkoon ja kyselimme, mitä siitä saisi tehtyä.

Pyörä maksaa 5000 kruunua eli 575 euroa. Ei siis mitään järkeä.

Olisin ostanut pyörän Ruotsin-reissullamme saman tien, jos sellainen olisi ollut saatavilla. Simon kuitenkin kieltäytyi myymästä pyörää ennen kuin on löytänyt siihen sopivat etulokasuojat.

Toiseen kertaan olin ostamassa pyörän kuukautta myöhemmin, kun pojalla oli kolmivuotissynttärit. Pyysin Ruotsin-laivalla työssä käyvän kaverin rahtimuuliksi ja lähetin viestiä Simonille. Saisiko hän pyörän kokoon viikossa.

En saanut vastausta. Tavallaan hyvä. Tätä rahaa ei just nyt ole ihan liikaa, ja kaikki ostamatta jääneet jutut ovat siinä mielessä hyviä juttuja.

Mutta pakkomielle ei mene kokonaan pois, ei millään. En keksi yhtään järkiperustetta tuollaisen pyörän hankkimiseen, etenkään tuolla hinnalla. Mutta se olisi varmasti hyvä pyörä, kestävä ja laatuosista tehty. Tosin varmasti painava ja kallis leikkikalu, sillä ei tuon kanssa lähikauppaa kauemmas voisi lähteä.

Toinen puoli taistelee siisteyspisteiden puolesta. Miten mahtava olisi lastata ostokset lapsen kyytiin. Ja siinä se oppisi, että näin ne kamat kulkevat!

Tämä on juuri niitä tilanteita, joissa toivoisi vaimon olevan napakka järjen ääni ja kotitalouden vahti. Mutta ei.

– No jos jollakulla tuollainen pitäisi Suomessa olla, niin meillä, vaimo sanoi.

– Ja onhan se tosi hieno.


Kommentoi (20)


Laatikkopyöräily on vaan niin siistii

Teksti: | Julkaistu 27.7.2013

image

Lähdin lyhyen työpäivän jälkeen kavereiden ja muksujen luo Ihana-kahvilaan. Kaverit olivat tulleet omalla Christianiallaan, meidän Bakfiets oli toinen kahvilan parkissa odotteleva laatikkopyörä.

Ilta jatkui Paavalinkirkon leikkipuistoon ja hake saat -nepalilaisen kautta kumpulaan pihaillalliselle ja nurmikkokylpyyn.

Ruokia odotellessa juteltiin laatikkopyöräarjesta.

– Viime viikolla käytiin Pakilassa. Vaihtoehdot oli mennä autolla kehätietä tai pyörällä puiston läpi ja jokivartta. Oli aika helppo valinta.

– Joo, toi laatikkopyöräily on kyllä ihan käsittämättömän siistiä. Sitten kun vaan saa lapset kyytiin, niin se on ihan mielettömän rentoa. Etenkin nyt, kun molemmat nukkuu kyydissä…

Ehkä tämä on se juttu, jonka olen unohtanut täällä blogissa suoraan sanoa. Lasten kanssa pyöräily on ihan mielettömän kiva tapa liikkua.


Kommentoi (2)


Leikkipuistot tutuiksi

Teksti: | Julkaistu 26.7.2013

image

Yritin viedä pojat kotimatkalla Kulosaaressa leikkipuistoon, jossa on käyty vain pari kertaa. Lähempänäkin on kivoja, tänne on kolmisen kilometriä eli aika paljon.

Kaarsin leikkipuiston nurkalle Lootalla.

– Ei tähän leikkipuistoon!

-.Miksei, mähän lupasin tuoda teidät uuteen puistoon?

– Me käytiin täällä päivällä äitin kanssa syömässä sushia!

Niin. Ton Lootan kanssa on selvästi liian helppo käydä paikoissa. Leikkipuistot tulevat turhan nopeasti tutuksi.

Onneksi pyörällä oli nopsa polkaista Kasinon rannassa olevalle leikkipaikalle. Se kelpasi.


Kommentoi (0)